Kisaraportti

Eli se kaikista tärkein, kilpailut.

Ennen kisoja meillä oli paljon epäonnea matkassa. Riikka oli 2.5 viikkoa ennen kisaa ulkomailla. Treenailtiin milloin kenenkin ohjastuksella. Lotan polvet eivät parantuneetkaan suunnitelmien mukaisesti. Olimme varautuneet, että Lotta kisaa. Noh, eikun paikat vaihtoon. Viikkoa ennen matkaa Siru kuitenkin loukkaantui nostossa ja koki, ettei voinut kilpailla. Kahta päivää ennen lähtöä pidettiin palaveri ja katsottiin ainoaksi vaihtoehdoksi vetäytyä kilpailusta. Meitä olisi vain kuusi tyttöä. Hätäsoittoja vaikka minne. Lajiliitossakin olivat sitä mieltä, että kuudella ei kannata ulkomailla kisata. Päätettiin kuitenkin ottaa kisakamat varulta mukaan Bulgariaan, sillä sinne lähdettäisiin ainakin turisteiksi.

Helsingin lentokentällä tapasimme monen viikon jälkeen Amerikan-Riken. Riksu oli vahvasti sitä mieltä, että tytöt, mehän kisataan. Paikan päällä, Bulgariassa, oli keskiviikkona iltatreenit kaikille halukkaille. Mentiin sinne vähän katsomaan asiaa. Kyllä se jotenkin onnistui. Oli uskottava, että kyllä tämä vielä tästä.

Ensimmäisen kisapäivän aamuna tehtiin uusi nosto ja vaihdettiin ohjelman paikat kuudelle sopiviksi. Loppujen lopuksi aika kivuttomasti suoriuduttiin tuosta kaikesta ja jälkikin oli ihan ok.

Torstaina ja perjantaina kilpailtiin World Cup. Molempien päivien suoritukset menivät olosuhteisiin nähden odotusten mukaisesti. Tai ainakin omieni, en minä oikein näiden muiden tyttöjen odotuksista ole kovin varma. Uudet muutokset menivät ihan sujuvasti. Finaaliin lähdettiin jaetulta viidenneltä sijalta. Finaalisuoritus oli ehkä(muistaakseni) hieman heikompi kuin alkukilpailun, mutta ilman suurempia virheitä taidettiin selvitä? Hieman meillä oli epävarmuutta ja varovaisuutta ilmassa, mikä sitten toki pisteissä näkyi. Loppujen lopuksi tipahdettiin seitsemännelle sijalle yhteispistein 31,200. Finaali tuli muuten suorana Bulagarian tv:stä. Katsoiko kukaan? Hah.

Kisahalli oli muuten niinkiin komea, että eihän siellä esimerkiksi vessapaperia ollut ja ainakin yksi rikkinäinen ikkuna. Rakennus oli varmaan ensimmäinen laatuaan koko maassa. Heh.

Lauantaina oli vuorossa Diliana Cup. Ajomatkaa oli heiman yli 100km. Maisemat eivät olleet mitenkään silmiä hiveleviä. Suoritettiin näyttävästi meikkausoperaatio bussimatkan aikana. Jälkikin taisi olla sen mukaista, muttei sitä kukaan kehdannut sanoa.

Kisahalli oli samaa luokkaa edellisen kanssa. Tällä kertaa ominaistuoksuna oli kuitenkin viemäri. Matto oli ihan huippu. Sen eri palaset olivat keskenään erin tuntuisia jalan alla. Toinen oli vähän karkeampi kuin toinen ja toisessa taas pidemmät karvat kuin toisessa. Ikinä ei ole tullut vastaan niin karheaa mattoa (jalka tökkäsi, kun yritti liuttaa tossua sitä pitkin) ja kaiken lisäksi tultiin siihen tulokseen, että se oli vielä vähän normaalia isompi.

Kisasuoritus Dilianassa meni aika hyvin. Vedettiin kovin fiiliksellä. Oli tosi kiva mennä. Henkilökohtaisesti häpäisin kyllä tasapainosarjan, mutta ei se nyt tärkeintä tainnut olla. Se oli myös ihanaa, kun porukka taputti, vaikkei niistä kukaan ole ns. meidän joukkoja. Olihan siellä Hämppikset, mutta niiden suoritus oli muutama meidän jälkeen, joten niillä taisi olla muutakin tekemistä kuin taputtaa. Pisteet olivat viikonlopun parhaamme. Noin 16.400.
Selviydyttiin kisassa kakkosiksi. Hämppisten kanssa kaksoisvoitto. Palkinnoksi saatiin hienot, siniset kisatopit.