Ikävä voimistelumaton tuoksua

Nyt on sitten kisakausi vihdoinki pyörähtäny käyntiin Cailap Cupilla. Vaikka oma joukkue ei enää ookaan pystyssä, täytyy silti myöntää, että ajatukset on pyöriny viime aikoina paljon jumpassa.

Oon seurannu netistä muiden joukkueiden kuulumisia ja valmistautumista ja väkisinkin on tullu semmonen tunne, että "haluittaispa itteäkin olla taas tuolla". Aina välillä ja nyt vielä useammin on iskeny ihan kamala ikävä salille, Pyynikille, Kisakallioon, yöjunaan ja jopa siihen likaseen "ravintolaan" kisahotellin vieressä Sofiassa. Kaipaan myös maton tuoksua, 5 tunnin vklptreenejä ja niiden jälkeistä voimatonta, mutta silti niin hyvää tunnetta.

Joukkuevoimistelu on aivan ainutlaatunen laji ja vastaavanlaisten kokemusten saaminen jostain muualta tuntuu lähes mahdottomalta. En usko, että mikään voi saada aikaan samanlaista tunnetta, ku mikä oli voimistellessa Marilyn Manson-keilaohjelman finaalisuoritusta tai seisoessa viimisen vapaaohjelman palkintojen jaossa. Se tunne, ku astuu matolle uudessa kisapuvussa ja pääse vihdoin näyttämään sen, mitä on monta kuukautta kotisalilla työstetty, on sanoinkuvaamaton.

Aina ensimmäiset kilpailut ei tietenkään oo menny täysin putkeen, mutta onneks näin myöhemmin niille katastrofisuorituksille pystyy jo nauramaan. Meillähän on tosiaan tullu muutama aivan täys katastrofi! Varsinkin välinekauden ekat kisat eli juurikin Cailap Cup on yleensä ollu meille kova pala:D niin ja on sitä mokailtu sm-kisoissakin...

Onneks tätä ikävää lievittämään on olemassa kaikki ne tuhannet valokuvat ja videot, joita jokaisen meidän joukkuelaisen koneet on täynnä. Omaltakin koneelta löytyy Zircone-kuvia tuhottomasti ja ne onki olleet ahkerassa käytössä viime aikoina. Oon selaillu läpi niin ulkomaanreissut ku Kisakallion leirit. Myös tän videon oon kattonu nyt useampaan kertaan. En tosin vieläkään pysty tekemään sitä ilman, että alkasin nyyhkyttää. Ajattelin linkittää sen nyt teillekin, kun joskus taidettiin sellaista lupailla. Kyseessä on siis Kefeidityttöjen tekemä mahtava video, josta suuuuri kiitos heille!

http://animoto.com/play/MLiJcE14kcvCMpGOBuSaAw

Myös Rikeä on ikävä, mutta onneks kohta nähään! (:

Syysloma

Vihdoin syysloma! Tätä on kyllä odotettu, vaikka eipä tuota koulua hirveesti muutenkaan ole. Vielä muutaman tunnin päästä pitäis kylläkin käydä pyörähtämässä koulussa, mutta sehän nyt menee vaikka puoliksi nukkuen :) Syyslomalle ei sen kummempia suunnitelmia ole, pääasia että saa vaan vähäksi aikaa unohtaa kouluhommat ja ottaa rennosti. Tosin Uimis on kylläkin lähdössä Helsinkiin, että älkää ihmetelkö jos näätte sen siellä hortoilemassa!

Normaalisti tähän aikaan vuodesta alkaa jo jännitys nousta tulevista kauden avauskisoista. Tuntuu että pelkät jumppajutut pyörii mielessä ja kaikki vapaa-aika menee paljettien ompeluun ja strassien liimaamiseen. Tämä syksy on tuntunut vähän erilaiselta. Päätettiin siis Inkan ja Julian kans keksiä joku keino, jolla päästään edes vähän takaisin voimistelun maailmaan ja niimpä katottiin kisa DVD:t läpi vuoden 2005 syksystä lähtien. Saatiin monet hyvät naurut niistä kaikista muistoista jotka palautu mieleen ohjelmia katsottaessa.

Joku tuolla oli kysellyt, että ollaanko lähössä kattomaan mitään kisoja nyt syksyllä. Minä, Uimis, Julia, Neea ja Inka (ja ehkä Salla ja Saana) ollaan siis lähdössä kattomaan SM-kisoja Turkuun. Eihän niitä nyt voi missata mistään hinnasta ja täytyyhän meijän päästä moikkamaan Rikeä! Ja tästä päästäänki siihen, että ollaan kyllä pidetty Riikkaan yhteyttä muuton jälkeen näin netin välityksellä. Vietettiin kuitenki aikaa toisten seurassa melkein joka päivä monen vuoden ajan ja toisinaan Rike tuntu enemmän kaverilta kuin valmentajalta, joten kyllä se yhteydenpito jatkuu vaikka Rike ei täällä enää asukkaan :)

Ja koska mulla ei oikeestaan oo mitään jännää kerrottavaa teille, niin te voisitte kertoa miten teillä ohjelmat sujuu? Joko välineet pysyy käsissä ja jännittääkö tulevat kisat? Ja olis myös kiva jos kommentoisitte joskus nimellä, onhan se paljon hauskempaa kuin anonyyminä oleminen :)