Aluekisoihin Haukiputaalle

Huomenna aluekisat Haukiputaalla! Meän sarjassa on huimat yksi osallistujaa eli ollaan ainoita yli 16-vuotiaiden sarjassa :D. Koko kisoissakin on varmaan yhteensä 10 osallistujaa, kun pohjoisessa ei niitä joukkueita niin kovin paljon ole. On kuitenki mukava lähtä tuttuun Jatullin kisahalliin, josta on niin hyviä kuin huonojaki muistoja. Onneks meitä on tulossa kannustamaan mammojen fanijoukko ja muutama isikin, joten tunnelma on varmasti hyvä:)

Pitäkää meille peukkuja pystyssä, jotta onnistutaan vähä paremmin, ku Cailapissa ja päästään näyttämään meidän parasta osaamista. Niin ja tsemppiä kaikille, joilla on myöskin aluekisat tänä viikonloppuna, toivottavasti tulee hyviä suorituksia!

12 kokonaista takana!

Tänään tais olla tämän syksyn raskaimmat harjotukset. Päivän ohjelmassa oli 12 kokonaista ja minimitavoitteena kolme nollaa eli suorituksia, joissa ei tuu yhtään tiputuksia ja muutenkin menee suht siististi. Kahen tunnin reeneistä jäi kokonaisille aikaa vaan noin tunti, joten tahti oli kokoajan kova.

Jaettiin kokonaiset neljän ryhmiin eli mentiin aina 4 kertaa ohjelma ja sitten juomatauko ja taas 4 kokonaista ja juomis ja vielä viimiset 4. Ensimmäiset kuus ei tuntunu kovin raskailta, mutta 7.:nnen kohalla alko jo tuntuun enemmän jaloissa ja väsymys alko painaan. Kuuden kokonaisen aikana saadut kolme nollaa kuitenki piti mielen kirkkaana ja puski jatkamaan. Lopulta 12 kokonaisen jälkeen oli kasassa viis nollaa, joten oltiin melko tyytyväisiä harjoitusten saldoon:). Viimeisen kokonaisen jälkeen on aina huojentunu olo ja onnistumisen tunne, ku kaikki ne tuskaset hikipisarat on jo takana.

Raskaan treenin jälkeen on tietenki myös tärkee ottaa hyvä loppuverkka, jotta seuraavana päivänä pystyy käveleen portaat ylös ja paikkoja ei säre. Niinpä me normaalin loppuverryttelyn jälkeen otettiin esiin vielä jääpussit, joilla paineltiin toisten jalkoja pohkeista pakaraan asti, jotta palautuminen käynnistyis nopeempaa.

Nyt on saavutettu vähän kuntoa lisää, jota meidän ohjelmassa kyllä tarvitaankin tahdin ollessa niin nopea. Ihan heti ei taida jaksaa mennä 12 kokonaista uudestaan, mutta vielä kerran ne taitaa tällä kaudella olla edessä... Sitä ennen kuitenki nautitaan tästä hyvänmielen fiiliksestä ja ehditään keräämään vielä lisää kestävyyttä ja voimaa kunnes tällanen reenipäivä taas koittaa:).

Hey you, what do you see? Something beautiful, something free?

Noniin kuten varmasti huomasitte niin meidän tän syksyn ohjelmamusiikki soi nyt sivun taustamusiikkina ainaki jonku aikaa. Soitin on tossa sivussa, josta voi sitte säätää voimakkuutta tai hiljentää kokonaan.

Laulun nimi on Beautiful people ja laulajana toimii pelottavan näkönen Marilyn Manson.


Kysymyksiä musiikkiin tai muuhunki liittyen saa esittää, ja jos autoplay (Musiikin toisto aina, kun sivun avaa) alkaa ärsyttämään niin siitäkin voi hihkaista!:D

Muutama kuva vielä Cailapista..

Pronssia Cailap cupista

Tässä tuloksia kisoista:

1. Deltat, OVO (5,40/3,60/8,05) 17,05

2. Ampeerit, OVO (5,00/3,25/7,20) 15,45

3. Zircone, Kemin Into (5,30/3,30/6,35) 14,95

4. Freyat, Järvenpää (4,95/2,85/6,40) 14,20

5. Sirius, Jyväskylän NV (4,85/3,00/5,75) 13,60

6. Hiukkaset, Tampereen TNV (4,45/2,30/5,30) 12,10

7. Stellaria, Lahjan Tytöt (3,95/2,85/4,20) 11,00

8. Mosquito, Turun Jyry (4,40/2,35/4,05) 10,80

9. Spirit, Tampereen TNV (3,55/2,15/4,35)10,05

Ja kuten moni varmaan tietääkin jo tai viimeistään otsikko kertoo, niin saatiin siis pronssia Cailap cupista. Kisasuoritus ei ollu ihan tavotteiden mukanen ja virheitä tuli useita. Ohjelmassa tuli kaks pientä 0,1-tiputusta ja yks isompi rajan ylitys, jotka rikko ohjelman yhtenäisyyttä ja laski suorituspisteitä paljonki. Teknisiin ja taiteellisiin pisteisiin oltiin suht tyytyväisiä, mutta niissäkin on vielä parannettavaa kauden tärkeimpiin kisoihin. Cailap cupista jäi kuitenki hyvä fiilis ja tästä on hyvä lähteä hiomaan ohjelmaa prima kuntoon:)

Jos ette oo vielä huomannu niin tuohon sivuun on ilmestyny kysely Zirconen välineohjelmista, joten äänestäkääpä suosikkianne!

p.s. Jos olitte katsomassa kisoja, niin olis kiva kuulla kommentteja mitä piditte meidän uudesta ohjelmasta. Kertokaa mielipiteenne vapaasti ja haukkuakkin saa:)

Kisat, kisat, kisat!

Tällä viikolla ei ajatuksissa oo paljo muuta pyöriny ku tulevan viikonlopun kilpailut ja keilat. Koulussakin tunneilla käyn ohjelmaa läpi mielessä ja lasken tahtia. Koska Cailap-cup on kauden ensimmäinen kilpailu, on mahaa kipristelevä jännitys sen mukainen. Aina välillä iskee kamala paniikki ja ihan oikeesti kutittaa mahanpohjasta.

Välillä tuntuu, että ohjelma ei näytä vielä miltään ja on aivan keskeneränen, mikä se kyllä onkin. Onnistuneet kokonaiset kuitenki kohottaa mielialaa ja antaa lisää itseluottamusta kisoja ajatellen. Pitää vaan yrittää miettiä, että tekee niin hyvin kuin osaa ja antaa kaikkensa ja katotaan sitten mihin se riittää tässä vaiheessa kautta. On tietenki tärkeetä myös pitää mieli rauhallisena ja keskittyä hyvin, jotta liika hermoileminen ei sekoita suoritusta.

Tänään nähtiin vihdoinki meän puvut ja täytyy kyllä sanoa, että ainaki ite tykkään niistä paljon:). Niissä on ihanan paljon strasseja ja kimalletta, niin että näkyy Kupittaan hallin ylärivillekkin asti. En tietenkään paljasta vielä millaset ne on kokonaisuudessaan, vaan saatte oottaa lauantaihin asti;)

Kirsikoista Zirconeksi Part 1

Tänne oli toivottu jotain joukkueemme historiasta ja ajateltiin, että olis paras, jos joku joka on ollu joukkueessa alusta asti kirjoittas sen. Meitähän on siis enää kaks ihan alkuperäistä zirkonia tai oikeestaan kirsikkaa mukana ja koska Lotta nyt makoilee siellä palmujen varjossa, lankesi mulle tää vähän syvempi menneiden muistelu. Tämä on siis historiamme osa yksi ja se käsittelee joukkueemme tyttösarjavuodet. Toinen osa julkaistaan lähiaikoina.

Elikkäs, syksyllä 1999 joukko pieniä ja innostuneita jumppareita aloitti joukkuevoimistelu -harrastuksen voimistelukouluryhmässä nimeltä Kirsikat. Valmentanuransa aloitti sillon myös yläastelaiset Riikka, Marjo ja Liisa, joista siis vain Riikka toimii tehtävässä vielä tänäkin päivänä.

Aluksi harjoitukset keskittyivät tietysti joukkuevoimistelun perusteisiin sekä esitysohjelmien harjoitteluun. Muun muassa Lumilinna- ja Peikkotanssilla esiinnyimme erilaisissa tapahtumissa. Ensimmäinen kilpailuohjelmamme oli taitosarjaohjelma (niitäkin oli sillon joskus) Kissa ja hiiri keväällä 2000. Sillä tosin esiinnyimme vain aluekisoissa. Tässä vaiheessa porukkaa tuli ja meni, kunnes ydinporukka alkoi muodostua ja Kirsikoista tuli Zirkoneita.

Ensimmäiset vähän isommat kisat olikin sitten nuppukisat keväällä 2001, jossa mentiin Pelle-ohjelmalla. Puku oli vihreä-sininen ja musana oli sellanen joku iloinen pilpatus.

Syksyllä 2001 vuorossa olikin sitten ensimmäinen välineohjelma. Nuppusarjassa (8-10 v.) mentiin ja välineenä siis naru. Puku oli iloinen, väreiltään kelta-oranssi ja naru oranssi. Tähän asti nykyisistä zirreistä mukana oli ollut vasta Lotta ja minä, mutta naruohjelmassa mukaan kuvioihin astui myös Neea.

10-12 -vuotiaiden sarjaan nousimme keväällä 2002 ja silloin vuorossa oli "vihree-musta" ohjelma, jossa puku oli siis musta-vihreä eikä siitä paljon sen enempää.

Ensimmäinen pallo-ohjelmamme syksyllä 2002 tehtiin espanjalaiseen musiikkiin. Puku oli sähkön sininen sekä selästä avoin ja pallo helmiäisoranssi. Kampaus oli aika mieleenpainuva: nuttura otsalla ja niskassa. Tällä ohjelmalla saimme myös ensimmäisen aluemitalimme ja siitäkös se riemu vasta ratkesinkin. (Kuva on harjoituksista, joten kampauksia ei valitettavasti ole nähtävillä.)

Kenraaliharjoitukset syksy 2002

Kevät 2003 mentiin samalla puvulla "turkkilaisessa diskossa". Tämä oli siis valmentajiemme ilmaus musiikistamme. Ensimmäistä kertaa kategoriaan neljä ja TUL:n kisoissa finaaliin!

Seuraava ohjelmamme eli Lappi-pallo syksyllä 2003 on ehkä ensimmäinen ohjelmistamme ensimmäinen, joka on jäänyt suurempienkin yleisöjen mieleen. Pukumme oli sininen ja myös hameellinen (enimmäistä kertaa). Hametta kiersivät tuhannet paljetit neljäntuulenhatun sävyissä ja pallo oli tummanpunainen. Tuloksena TUL:n kisoissa neljäs sija ja tyttökisoissa kategoria 4 eli tyytyväisiä oltiin.

Lappipallon alkuasento

Keväällä 2004 siirryttiin lappalaistunnelmista vauhdikkaisiin espanjalais rytmeihin ja samalla myös 12-14 -vuotiaiden sarjaan. Puku oli musta ja hapsuhameinen. Väriä siihen antoivat pinkit ja oranssit suikut sekä hieman kohua aiheuttaneet oranssit verkkosukkahousut. Aluekisoissa kategoria kaksi oli todellinen riemun paikka ja odotukset kasvoivat, joten tyttökisojen nelos kategoria oli hienoinen pettymys.

Syksyllä 2004 olikin sitten legendaarisen "japsi-vanteen" aika. Vanneohjelmamme oli teemaltaan siis japanilainen ja leikkautimme kaikki myös hienot etuhiukset tyyliin sopiviksi. Pukuna oli edelliskevään puvusta muunneltu musta-violetti hamepuku violetteine sukkahousuineen. Suoritus oli aluekisoja lukuunottamatta kaikissa kisoissa aikalailla katastrofaalinen ja kategoriat myös niiden mukaisia. Näin jälkeenpäin ajateltuna oli ihan hyvä käydä pohjalla, sillä sen jälkeen menestystä osasi taas arvostaa ihan eri tavalla eikä treenimotivaatiota tarvinut kauaa hakea tämän kyseisen kauden fiiliksiä muistellessa. Nykyään japsi-vanne ja sen kisasuoritukset lähinnä naurattavat, mutta ovat edelleen myös hyvä motivaationlähde, jos nollan-pudotuksen-suorituksen yritykset harkkasalilla turhauttavat.

Hieman synkemmistä tunnelmista muutos kevään 2005 vapaaohjelmaan oli huima. Superpirteä brasiliaistyylinen Carcara -ohjelma oli sekä tyylillisesti että menestykselliseti melkoinen kontrasti sitä edeltäneeseen vanneojelmaan. Kelta-vihreä "tipupuku" sekä persoonallinen siivittivät meidät uramme ensimmäinen 1 kategoria ja vieläpä kolmissa kisoissa! Tyttökisoissa irtosi myös viimein se kauan himoittu finaalipaikka.

Aluekisat kevät 2005

Kesällä 2005 Julia tuli vahvistamaan kokonpanoamme voimisteltuaan ensin pitkään Innon toisessa joukkueessa ja sen jälkeen vuoden Ruotsissa, rytmisjoukkueessa. Myös joukkueemme nimi vaihtui Innon joukkuemuutosten myötä ja niimpä meistä tuli Zircone.

Harjoitukset syksyllä 2005 (lehtikuva)

Syksyllä 2005 edelliskevään hilpeistä tunnelmista siirryttiin taas aivan toisenlaiseen maailmaan. Nina Simonen Feeling Good kun kertoi orjien vapaapäivästä, joka sinäänsä on iloinen asia ja ilolla me se tulkittiinkin. Monisävyinen palapuku oli afrikkalaishenkinen ja vanteessakin oli paljon värejä mustalla pohjalla. Vanteet pysyi ihan kiitettävästi käsissä ja tuloksena tyttökisoissa oli siihen astisista sijoituksista paras eli 8. sija finaalissa!

Aluekultaa syksy 2005

Ps. Pahoittelen jodenki kuvien pienuutta ja huonolaatuisuutta. Parantelen ja lisäilen kuvia myöhemmin. :)

Lauantain treeni-iloa

Kylläpäs on mukavaa tulla harkkojen jälkeen kotiin, kun ne on sujuneet niin hyvin! Treenaamme tämän viikonlopun ilman valmentajaa, sillä Rike suorittaa Rovaniemellä ammattivalmentajatutkintoa. Tämän päivän ohjelmistoon kuului alkulämppä, keskipitkät venytykset, kolmososan hiontaa sekä yksi kokonainen nollalla tiputuksella.

Ohjelma kun ei vielä missään huippukunnossa ole, niin nollien tekeminen ei ole mikään helppo juttu. Tyttöjen kanssa kuitenkin vaan päätettiin, että nyt veetään se nolla ekalla kokonaisella ja juostaan ne keilat kiinni vaikka mikä olis. No sieltähän se onnistunut suoritus tuli heti ekalla! Tämä suoritus oli myös historiallinen, sillä koskaan aikaisemmin ei ole kauden ensimmäistä nollaa tullut heti ensi yrittämällä. Tästä on hyvä jatkaa kautta eteenpäin ja toivottavasti saadaan vielä ensi viikon aikana puristettua ohjelma mahdollisimman hyvään kuntoon.

Ja taas yksi kouluviikko takana..

Ihanaa on taas kauan odotettu viikonloppu! Tälle viikonlopulle ei oo kyllä odotettavissa, muutako reenejä ja kotona löllöilyä. Tänään siis oli ihan normi reenit, joihin kuulu tankobaletti, keskipitkät venytykset yhdessä, kolmososan hionta ja kolme kokonaista.

Sen jälkeen tulin kotiin ja söin tuhdin aterian ja lähin äitin kans kauppaan. Ostoskärryyn kerty taas vähän enemmän tavaraa, koska mää olin mukana,hihi! Tultiin kotiin ja katoin salkkarit ja frendit ja sit oliki saunan vuoro. Oltiin äitin kans kauan saunassa ja tein siellä mun pohkeille kylmä/kuuma-hoitoa, ettei ne oo huomenna ihan pumpissa. Saunan jälkeen huomasin, että telkkaristahan tulee aivan ihana leffa<3(how>

Asiasta toiseen, voisin kertoa hieman meijän tän syksyn kisakalenterista:

Cailap-Cup, Turku 25.10

Aluekisat, Haukipudas 1.11

TUL-mestaruuskisat, Turku 22.-23.11

SM-kisat, Tampere 29.-30.11

Svoli-Show, Kemi 14.12

Maajoukkueleiri, Kisakallio, Lohja 19.-20.12

Elikkäs noihin ollaan luultavastikkin menossa. Ohjelman kunto ei oo tällä hetkellä vielä mikään huippu, mutta sitä hiotaan nyt koko ajan ja yritetään mennä mahdollisimman paljon toistoja, että se alkais sujua ja näyttää hyvältä. Tän syksyn keilaohjelma on varmasti hyvin meijän näkönen, sisältää tosi paljon heittoja ja kohtia, joissa Rike on taas kyllä käyttänyt aivonystyröitään.

Toivottavasti loppukauden kisoissa sais yhtä hyvän fiiliksen, kun viime keilan tullin kisoissa. Se fiilis oli vaan jotaki niin uskomatonta. Illuheitto tuli kaikilla kiinni ja yleisö vaan huusi ja vihelsi. Oli sitäpaitsi ihanaa mennä omien kotijoukkojen edessä ja nähdä, että meitä kannustettiin niin paljon. Sillon loppuasentoon mentäessä, en ois millään halunnut lähteä pois matolta. Olo oli mitä parhain! Mutta jää nähtäväksi saadanko taas yleisö huutamaan.. toivottavasti! :)

Vihdoinki kuvia Bulgarian reissulta!:)

Lehti ja lattia

Tässä lehtijuttu meistä : http://213.214.145.189/cs/Satellite?c=AMArticle_C&childpagename=PSA_newssite%2FAMLayout&cid=1194605685589&p=1192554074212&pagename=PSAWrapper

Jutun kuvista voisi sen verran sanoa, että aika jäätäviä otoksia kaikki.

Olimme eilen esiintymässä Haaparannan naisvoimistelijoiden juhlassa kevään vapaaohjelmalla. Siellä oli eräs mies ottamassa meitä vastaan jo ovella. Ukko toteaa "tuota, tuota, teidät pitäisi saada mahdollisimman pian esiintymään. Tuolla tavallaan jo odotellaan". Muutama naruhyppy ja pikaiset aukaisut ja suorittamaan ohjelma. Tilaa oli noin 6 x 6 ja aika staili lattia. Oli nimittäin niin liukas , että jäi pirrat, hypyt ja muut temput suureksi osaksi tekemättä, vaikka mentiin paljain jaloin. Oli varmasti näyttävä kokonaisuus. Siellä tehtiin vähän mitä sattuu. Eihän me oltu kokeiltu tilaa aiemmin, joten ei oltu huomattu sopia hätäratkaisuja. Mutta ihan hauska kokemus siitä muodostui.

Sateisia terveisiä

Kemissä on ollu tänään sadepäivä ja vettä on ropissu koko päivän. Sadepäivän piristeeks haluaisinki jakaa teidän kanssa yhen hyvin ajoitetun kuvan.

Kuvassa minä(Julia) ja Inka rengashypyssä. Kuva on ottettu Sofian maailman cupista syyskuussa:)

Tällainen tynkäpostaus tällä kertaa, mutta lupaan että luvassa on pian kunnon selonteko Zirconen historiasta!

Jostaki syystä en saanu tekstiä lisättyä tohon slideshowhun, joten kirjotan tähän yläpuolelle.

Eilen siis päätin kokeilla miten nuita kuvakollaaseja sais liitettyä tänne blogin puolelle ja työni tulosta voitte ihailla edellisestä postauskesta. Kokosin siihen muutamia kuvia eri kausilta testatakseni kuinka homma toimii. Slideshown valokuvat ovat peräisin Feeling good-(syksy 05), No bravery-(kevät 06), Cry baby-(syksy 06), Samurai-(kevät 07), Punkkeila-(syksy 07) ja Bang bang-(kevät 08) ohjelmista.

Myöhemmin voisin kokeilla tehä samantapasen slideshown myös Bulgarian reissun kuvista teiän nähtäväks. Päädyin nyt tuollaiseen kimallus-ratkaisuun efektien suhteen, mutta reissukuvien kans esitys vois toki olla hieman rauhallisempi:)

Kuvia vuosien varsilta

Kemin pakkasaamuja karkuun

Eli huomenna lähden viikoksi Rodokselle isän synttäreitä juhlistamaan! Tosi kivaa päästä näitä Kemin kylmeneviä ilmoja pakoon 28 asteen lämpöön. Yleensähän emme matkustele kisakaudella, mutta tämä matka sai erikoisoikeudet koska se varattiin jo silloin, kun meidän joukkue oli lopettamaisillaan ennen kesän alkua.

Ja informaationa vielä, että syksyn keilaohjelmassa mennään seitsemällä tytöllä, sillä parannan edelleen kipeitä polviani kuntoon, että olen sitten loistokunnossa kevään ohjelmaan siirryttäessä.

Loppu illan suunnitelma on vielä pakkailla loputkin tavarat matkalaukkuun (luultavasti joudun käyttämään kovia otteita, jotta laukku mahtuu kiinni..) ja sen jälkeen Inkalle Uimiksen ja Julian kans viettämään vielä oikein superhauskaa iltaa, ennenkuin kone huomenna kiitää kohti taivaita ja lämpimiä säitä! :)

Muille tytöille hauskaa treeniviikkoa ja yrittäkäähän saada se ohjelma näyttämään joltain! Tulen sitten viikon päästä ruskettuneena ja tuliaisten kera takaisin pitkänmatikan ja keilaohjelman pariin.

Kaikki kokeet takana, viikonloppu edessä!

Nyt on vihdoinki koestressi takana ja elämä palaa taas hetkeks normaaliks. Maanantaina alkaa lukiossa tuttuun tapaan uus jakso ja voimistelun puolella on meneillään uuden ohjelman hionta.

Riken palattua ohjaksiin on harjottelu tuntunu paljo helpommalta, ku ei ite tarvi olla vastuussa ohjelman kunnosta, vaan on koko ajan joku joka sanoo mitä tehä ja mihin panostaa. Keilaohjelman työstäminen on nyt siis täydessä vauhdissa ja omasta mielestä ohjelmasta on tulossa kyllä tosi kiva:). Luvassa on meille ominaisesti vähän rajumpaa menoa, mutta kuitenkin jotain uutta. Ohjelma sisältää melkosen määrän heittoja, joten keilojen kans on vielä pienoista haparointia, mutta eiköhän se tästä parane reenin myötä.

Aikaa ensimmäisiin kisoihin eli Cailap cupiin on vaan kolmisen viikkoa, joten kiirettä tulee pitämään. Cailap cup on Lahjan Tyttöjen järjestämä välineohjelmien kisa Turussa lauantaina 25.10. Kilpailu on samalla yli 16-vuotiaiden Suomen cupin 3. osakilpailu, johon mekin siis osallistutaan. Kauden ekat kisat on aina yhtä jännittävät ja varsinki, ku on kyseessä suht isot kisat, johon kaikki kärkijoukkueetki osallistuu. Edellisten vuosien tapaan odotettavissa on varmasti taas paljon sotkusia ohjelmia ja ei-niin-hienoja suorituksia. Yleensähän ohjelmat ei oo vielä lokakuun lopulla täydellisessä kunnossa, joten välineitä sinkoilee mihin sattuu. Omakohtaisia kokemuksia tästä on juuri viime vuoden Cailapissa, jossa suoritus oli mitä jäätävin:D

Ennen kisoja on siis tehtävä vielä paljo töitä kotisalilla, jotta ohjelman kehtaa esittää innokkaalle voimisteluyleisölle. Huomenna alotetaanki ykkösosan hionta neljän tunnin reeneillä ja suunnitelmissa on jatkaa kakkososalla sunnuntaina.

Tänään on kuitenkin reenit jo reenattu ja perjatai-ilta aiotaan ottaa tyttöjen kans ihan rennosti. O.c-maratoni on kahta jaksoa vaille valmis ja tänään vihdoin päätetään se! Inka, Uimis ja Lotta tulee kohta meille ja heijastetaan viimistä kertaa tykki seinälle o.c:n merkeissä. Aika haikeaa, ku kaikkien tuotantokausien maratoni on kestäny jo yli puoli vuotta, ku ollaan jaksoja hitaalla tahilla ja kuukausien tauoilla katottu.

Nyt on tosiaan stressitön vklp edessä, joten eiköhän kaikki nautita siitä. Ottakaa siis rennosti ja viettäkää superkiva viikonloppu!:)

Kisaraportti

Eli se kaikista tärkein, kilpailut.

Ennen kisoja meillä oli paljon epäonnea matkassa. Riikka oli 2.5 viikkoa ennen kisaa ulkomailla. Treenailtiin milloin kenenkin ohjastuksella. Lotan polvet eivät parantuneetkaan suunnitelmien mukaisesti. Olimme varautuneet, että Lotta kisaa. Noh, eikun paikat vaihtoon. Viikkoa ennen matkaa Siru kuitenkin loukkaantui nostossa ja koki, ettei voinut kilpailla. Kahta päivää ennen lähtöä pidettiin palaveri ja katsottiin ainoaksi vaihtoehdoksi vetäytyä kilpailusta. Meitä olisi vain kuusi tyttöä. Hätäsoittoja vaikka minne. Lajiliitossakin olivat sitä mieltä, että kuudella ei kannata ulkomailla kisata. Päätettiin kuitenkin ottaa kisakamat varulta mukaan Bulgariaan, sillä sinne lähdettäisiin ainakin turisteiksi.

Helsingin lentokentällä tapasimme monen viikon jälkeen Amerikan-Riken. Riksu oli vahvasti sitä mieltä, että tytöt, mehän kisataan. Paikan päällä, Bulgariassa, oli keskiviikkona iltatreenit kaikille halukkaille. Mentiin sinne vähän katsomaan asiaa. Kyllä se jotenkin onnistui. Oli uskottava, että kyllä tämä vielä tästä.

Ensimmäisen kisapäivän aamuna tehtiin uusi nosto ja vaihdettiin ohjelman paikat kuudelle sopiviksi. Loppujen lopuksi aika kivuttomasti suoriuduttiin tuosta kaikesta ja jälkikin oli ihan ok.

Torstaina ja perjantaina kilpailtiin World Cup. Molempien päivien suoritukset menivät olosuhteisiin nähden odotusten mukaisesti. Tai ainakin omieni, en minä oikein näiden muiden tyttöjen odotuksista ole kovin varma. Uudet muutokset menivät ihan sujuvasti. Finaaliin lähdettiin jaetulta viidenneltä sijalta. Finaalisuoritus oli ehkä(muistaakseni) hieman heikompi kuin alkukilpailun, mutta ilman suurempia virheitä taidettiin selvitä? Hieman meillä oli epävarmuutta ja varovaisuutta ilmassa, mikä sitten toki pisteissä näkyi. Loppujen lopuksi tipahdettiin seitsemännelle sijalle yhteispistein 31,200. Finaali tuli muuten suorana Bulagarian tv:stä. Katsoiko kukaan? Hah.

Kisahalli oli muuten niinkiin komea, että eihän siellä esimerkiksi vessapaperia ollut ja ainakin yksi rikkinäinen ikkuna. Rakennus oli varmaan ensimmäinen laatuaan koko maassa. Heh.

Lauantaina oli vuorossa Diliana Cup. Ajomatkaa oli heiman yli 100km. Maisemat eivät olleet mitenkään silmiä hiveleviä. Suoritettiin näyttävästi meikkausoperaatio bussimatkan aikana. Jälkikin taisi olla sen mukaista, muttei sitä kukaan kehdannut sanoa.

Kisahalli oli samaa luokkaa edellisen kanssa. Tällä kertaa ominaistuoksuna oli kuitenkin viemäri. Matto oli ihan huippu. Sen eri palaset olivat keskenään erin tuntuisia jalan alla. Toinen oli vähän karkeampi kuin toinen ja toisessa taas pidemmät karvat kuin toisessa. Ikinä ei ole tullut vastaan niin karheaa mattoa (jalka tökkäsi, kun yritti liuttaa tossua sitä pitkin) ja kaiken lisäksi tultiin siihen tulokseen, että se oli vielä vähän normaalia isompi.

Kisasuoritus Dilianassa meni aika hyvin. Vedettiin kovin fiiliksellä. Oli tosi kiva mennä. Henkilökohtaisesti häpäisin kyllä tasapainosarjan, mutta ei se nyt tärkeintä tainnut olla. Se oli myös ihanaa, kun porukka taputti, vaikkei niistä kukaan ole ns. meidän joukkoja. Olihan siellä Hämppikset, mutta niiden suoritus oli muutama meidän jälkeen, joten niillä taisi olla muutakin tekemistä kuin taputtaa. Pisteet olivat viikonlopun parhaamme. Noin 16.400.
Selviydyttiin kisassa kakkosiksi. Hämppisten kanssa kaksoisvoitto. Palkinnoksi saatiin hienot, siniset kisatopit.

Bulgarian reissu ja yllätysmatka Brysseliin

Meillä on tosiaan koulussa nytte koeviikko, joten kirjottamiset on jääny vähän vähemmälle. Mutta nyt mulla ei onneks enää oo, kun perjantaina äikän aine. Oon ollu muutenki kipeenä(kuume+oksennustauti) pari päivää täällä kotona treeneistä ja koulussaki käyny vaan pakolliset tunnit ja tekeen kaikki kokeet. Joten aattelin et nyt, kun mulla on jo parempi olo ja pääsin näin aikasin koulusta ja ennenkö meen nukkumaan päikkärit, kerron hieman meijän vaiherikkaasta matkasta Bulgariassa ja yllätysmatkasta Brysselissä.

Eli meijän matka alko ihan hyvin ja päästiin ihan oikeassa ajassa Sofiaan. Kun se bussi ajo lentokentältä meijän hotellille, olin ihan monttu auki koko matkan!?! Ihan hirveetä slummialuetta. En ollu ikinä nähny semmosta ja olin ihan häkeltyny, että voiko jossaki oikeesti olla niin huono elintaso. Vaatteita siellä täällä ja roskia koko paikka täynnä. Autot oli jotain roskapönttöjä ja katot oli tehty ovista. Avas kyllä omia silmiä ja alko kummasti kunnioittaa omia asuinoloja täällä Suomessa.

Meijän hotellikaan ei ollu ihan siellä Sofian keskustassa, mutta se oli silti ihan siisti paikka ja huoneet oli hyvät, ei siis mitään valittamista. Kisa-halli Sofiassa ei ollu kanskaan mitenkään kauheen hieno ja tuntu, että siellä oli jopa kylmempi ku ulkona. Joutu kyllä varomaan, ettei venäytä mitään paikkoja.

Ruokapaikkoja oli vaikee löytää ja taksimatkat oli pitkiä, mutta silti ihan sikahalpoja. Kerran meitä kyllä hujjattiin, ku mentiin vahingossa turisti-taksiin ja se otti meiltä tuplahinnan.

Käytiin yks ilta syömässsä Sofian keskustassa ja siellä oli upeita kirkkoja! Ja ku menit syömään kalliiseen ravintolaan sait vaan kympillä herkkupastan, kaks juomaa ja jälkiruuaan. Oli taivaallista. Kerettiin myös hieman shoppailla siellä ja löysinki yhet tosi kivat villaset henkseli-shortsit. Äiti kyllä vähän ihmetteli mun ostosta: ''Tehhäänkö tommosia talvi-shortseja, empä oo tiennykkää'' :D



Sunnuntaina koitti lähtöpäivä ja meijän piti lentää näin: Sofia-Bryssel, Bryssel-Helsinki, Helsinki-Kemi. Meijän lento joutu lähteen Sofiasta hieman myöhässä, koska Brysselis oli niin isot ruuhkat, ettei ois mahtunu laskeutuu. Lenneltiin vielä siellä Brysselin päälläki vähän aikaa, että voidaan laskeuta. Lopulta lento oli siis myöhässä noin tunnin.

Meillä oli ton kaiken jälkeen enää 20 minuuttia aikaa tehdä kaikki lähtötarkastukset uudestaa, hakea kassit ja ettiä portti 55A. Mukana oli yks kuumeinen tyttö ja yks, jolla on polvet niin kipeinä ettei se oo treenannut johonki kuukauteen, niin eihän ne kunnolla voinu juosta. Osa meistä lähti juokseen jo edeltä sinne portille ja yritti pidätellä sitä konetta. Mää ja Julia ooteltiin niitä kahta vaivasta ja yrittettiin juosta liukuportaita pitkin niin lujaa ko lähti. Ei tehty ees mitää lähtötarkastuksia, eikä meillä ollu ees lippuja. Ku oltiin puolimatkassa toiset tuli vastaan ja sano, että "joo ei kannata enää juosta, myöhästyttiin jo". Siellä me oltiin 8 tyttöä + valkku Brysselin kentällä hieman ihmeissään.

Etittiin kuitenki joku tiski sieltä kentältä ja meidät ohjattiin neljä kertaa eri paikkaan. Ja sitte loppujen lopuks sanottiin, että ei oo enää lentoja täks illaks, että me varataan teille hotelli ja ootte siellä yön ja meette huomen aamulla Brysselin keskustaa ja 9.00 Bulgaria Airin toimiston ovelle. Ootte ensimmäiset asiakkaat siellä.

No mentiin hotellille ja se oliki semmonen 5 tähden hotelli bussiness-miehille. Meille kaikille oli omat naisten sviitit, joissa oli lehtiä ja kaikkea rasvoja ja tavaroita ja kaikkea mahollista. Oli ihanaa päästä kunnon isoon jenkkisänkyyn nukkuun. Saatin siellä vielä kaks ruokailuaki ilmaseks.


Aamulla sitten Riikka, meijän valkku, Inka, Julia ja minä lähettiin sinne Brysselin keskustaan selvittää asia. Muut tytöt jäi viel hotellille nukkumaa. Löydettiin toimisto ja ne sano että ei voi tehdä mitää, koska nää on Finnairin liput ja ne ei voi niitä muuttaa, vaikka se onki periaattessa niitten vika et missattiin se lento. Meijät passitettiin johonki Finnairin toimistolle, jossa ei ees ollu ketää, ja kaiken lisäks siellä haisi ihan hirvee pissa ja kakka!! Brysselin keskustassa seikkaillessa nähtiin paljo ihania rakennuksia ja pikkukojuja, kuten tää söpö karkkikauppa:


Toimistovisiitin jälkeen mentiin takas Bulgaria Airiin ja ne sano että ne ei voi tehä mitää, menkää takas lentokentälle ja selvittäkää asia siellä Finnairin luukulla. Oltiin pikkusen väsyneitä ja vihasia, ku mentiin sitte sinne lentokentälle takas. Finnairin luukun mukava mies sano, että se ei ollu meijän vika, että myöhästyttiin meijän lennolta, mutta joo okei me soitetaan sinne Bulgaria Airiin. Ja sit ne soitti sinne ja sopi asian keskenään ja sano, että joo okei pääsette tälle kahen lennolle. JEEEE! oltiin innoissaa ja niin me päästiin lähteen sieltä.

Mitä nyt vähän näin niin tykkäsin Brysselin keskustasta paljon. Pieniä katuja ja paljon erilaisia liikkeitä ja paljon vanhoja rakennuksia. Oli aika kaunista. Tässä nyt meijän reissu nopeasti, mutta kun positiivisesti ajattelee, niin olihan se virkistävää olla jossai muualla ko Suomessa ja oli ihan kiva kokemus loppujenlopuks. Käytiin sentään neljässä eri maassa: Suomi, Unkari, Belgia ja Bulgaria. Meijän lennot siis meni nuitten maitten kautta.

Loppuun vielä pari kuvaa reissusta:


Me kisojen jälkeen panketissa.


Lopun nosto.


Uimis, Lotta ja Neea taksimatkalla.