Inttilesken arkea

Noniin, Julian painostuksesta kokeilen itsekin kirjoittaa jotain! Voisin kertoa mun rankasta elämänvaiheesta, jota on nyt kulunut melkein kaksi kuukautta. Rakkaani lähti 7.7 armeijan riveihin Sodankylään. Huuleen tulikin reikä bussiasemalla, kun itkua piti pidätellä tosissaan.. Aluksi luulin, etten ikinä selviä tästä, mutta nyt kun 180:stä päivästä alkaa päivät vähitellen vähentyä, niin joka aamu tuntuu hieman ainakin helpommalta..

Aluksi oli tooosi vaikeaa olla kaksi viikkoa erossa, kun viimeisien kahden vuoden aikana ollaan oltu aivan erottamattomat. Ikinä ei olla noin pitkää aikaa oltu erossa.. Ensimmäiset yöt oli tosi tuskaisia, kun ei osannut yhtään kuvitella kuinka vaikeaa se on oikeasti olla toisesta niin monta yötä yhtäkkiä erossa. (( No, tästä seurasi kuitenkin myös jotain hyvääkin. Opin taas viettämään enemmän aikaa tyttöjen kanssa!<3 ))

Ensimmäisenä kahden viikon aikana aika mateli hitaammin, kun koskaan! Mutta en voi edes sanoin kuvailla, kuinka ihanaa oli nähdä Tuomas sen jälkeen!<3>ana oli taas hyvästelyn aika, mutta tällä kertaa se oli jo helpompaa.. Ensimmäisen kuukauden ajan piti myös jännittää ja pelätä sitä, ettei armeijan isommat jehut määrää hania aukkiin ( eli 365vrk:n palvelus aika! ) Onneksemme Tuomakselle määrättiin 180vrk, huh!<3>

Pari viikkoa sitten matkattiin Tuomaksen äitin ja mummin kanssa Rovaniemelle armeijan valatilaisuuteen! Ikinä ennen en ole sellaisessa käynyt, mutta sen sanon, että jos vain on mahdollisuus lähteä katsomaan niin menkää ihmeessä! Oli sairaan hienon näköistä kun kaikki 1200 alokasta vei rynkyn yhtä aikaa eteen ja toimi kenraalin käskystä ’’ASENTO!’’. Ja sotkun munkit oli mitä mainioimpia! ;) Oli myös hauskaa bongailla Tuomasta takaraivon perusteella kaikkien muiden alokkaiden seasta.. Valan päätyttyä pupu ei ollut enää alokas vaan Jääkäri Suomalainen!

Nyt Tuomas on kuitenkin ollut monina viikonloppuina kotona lomilla ja eikä viikko erossa tunnu enää yhtään niin pitkältä, kuin alussa, johtuen varmaan myös siitä, että koulu on alkanut ja se vie puolet päivän ajasta ja treenit siitä toisen puolen.. Ensi viikonloppuna me zirrit matkataan Helsinkiin päin maajoukkue leirille ja Tuomas tulee lomille, siitä seuraavana vklp Tuomaksella on armeijan leiri ja siitä seuraavana vklp mää lähden Bulgariaan kisoihin! Eli tämä tarkoittaa sitä, että nyt tulee pisin aika koskaan mitä ollaan oltu erossa! Ja se kyllä hirvittää, mutta eiköhän tämä tästä.. Onneksi kun tullaan takaisin Suomeen niin Tuomaksen loma jatkuu maanantaihin ja pääsen tuttuun syliin heti su - ma välisenä yönä!<3>