Kaksi takana, viisi edessä...

Blogissa on ollu nyt jo tovin melkosta hiljaiseloa, mutta asia tulee korjautumaan kuhan kokeista selvitään. Nyt on onneks jo kaks koetta takana ja edessä pieni hengähystauko, ku viikonloppu alkaa.

Ite oon tähän mennessä selvinny saksan kokeesta ja just tulin yhteiskuntaopin kokeesta, joka tuntu loppujen lopuks menevän ihan hyvin. Motivaatio lukemiseen on ollu nyt melko matala ja tuntuu, että on kaikesta ihan pihalla, mikä kyllä on tottakin:D Viikko reissussa ja neljä päivää poissa kolusta ei oo kovin hyväks opinnoille.

Toivottavasti viikonlopun aikana kerettäis muuttamaan blogia uuteen uskoon. Ulkonäkö tulee sitten antamaan pientä vihiä uuden keilaohjelman teemasta;) Tässä vaan mietin, että oisko mustalta taustalta vaikea lukea tekstiä? Kertokahan mielipiteenne!

Home sweet home

Vihdoinki ollaan kotiuduttu Kemiin. Reissu oli kutakuinki onnistunu, vaikka kotiutuminen tapahtuki vastaa päivää suunniteltua myöhemmin. Oltiin siis Kemissä vasta eilen puol kymmenen aikaa, koska sunnuntaina meiän lento Sofiasta Brysseliin oli niin myöhässä, että myöhästyttiin Helsingin lennolta! Bulgaria Air vähän mokas eikä hoitanu meitä meidän jatkolennolle, joten jouduttiin jäämään Brysseliin yöks:D

Monen mutkan kautta saatiin liput kuitenki vaihdettua ja päästiin vihdoinki Kemiin ja kotiin. Usean päivän matkustus ja lentokoneiden vaihtelu vei veronsa ja nyt on kyllä kaikilla niin väsyny olo, että hyvä ettei nukahtanu koulussa tunnille.

Enemmän juttua Bulgariasta on luvassa myöhemmin kuhan koeviikolta keretään ja toivutaan univelasta ja uupumuksesta:)

Yksi väsynyt(ja kuumeinen) matkustaja...

Bulgaria here we come...

Lähtö Bulgariaan on ollu alusta alkaen kivikkosta. Aluks majottumisen ja lentolippujen kans oli jos minkälaista hässäkkää ja lisää sekavuutta aiheutti se, että Riken Amerikanmatka ajottu just maailmancupkisojen alle. Päätettiin tyttöjen kans kuitenki olla reippaina ja tehä kaikkemme, jotta matka tärkeisiin kansainvälisiin kisoihin onnistus. Reenattiin pari viikkoa ilman Riikkaa ja otettiin suuri vastuu ohjelman kunnosta itelle. Onnistuttiinki ohjelman hionnassa jopa ennakko-odotuksia paremmin, mutta silti Jumalalla tuntu olevan jotain meiän kisaosallistumista vastaan. Vaan muutamaa päivää ennen lähtöä Siru loukkantu ja kokoonpanoks supistu kuus, ku Lottaki on vaihtopenkillä.

Kisaohjelmaa ei voida suorittaa kuuella, joten osallistuminen kisoihin on vielä epävarmaa ja riippuu täysin Sirun kunnosta. Lähetään kuitenki Sofiaan sillä lentolippuja ja hotellivarauksia ei voi enää peruuttaa, joten jo maksettu matka on parempi käyttää. Katotaan meän kisaamismahdollisuutta sitten paikan päällä ja toivotaan, että Siru olis toipunu aivotärähyksestä ainaki lauantaihin mennessä, jollon on Bulgariassa myös toinen cupkisa, Diyliana-cup.

Vaikka osallistumisen peruuntuminen harmittaaki aivan suunnattomasti ja päivällä suusta lenteli aika pitkä lista kirosanoja niin tilanteeseen ei auta kuin sopeutua. Takaiskuja sattuu aina ja niille ei vaan voi mitään. Tärkeintähän kuitenki on, että Siru on täysin kunnossa ja säästyttiin vakavimmilta vammoilta ja selvittiin vaan säikähyksellä.

Kello 05.00 huomen aamulla suunnataan Kemin rupuselle lentokentälle ja matka Sofiaan alkaa! Reissuunhan on kuitenki aina yhtä kiva lähtee, vaikka kilpaileminen jääki tällä kertaa luultavasti vähemmälle. Päästään tutustuun Sofiaan, jonka pitäs ainaki mun kuuleman mukaan olla aika mukava kulttuurikaupunki. Ite oon käyny vaan Tsekissä, joten innolla ootan mun Itäblokin maiden asiantuntemuksen kasvamista:) Eikä ulkomaanmatkailu tyttöjenkään kans kuulosta hullumalta, sillä meillä on varmasti hauskaa niinku aina;)

Nyt on pakko vääntäytyä nukkumaan, jotta jaksaa sitten suunnistaa Helsinki-Vantaalla ja Budapestissä oikeisiin terminaaleihin!

Matkalaukut on valmiina;)

Kotona!

Noniin pääsinhän mää vihdoin kotiin! Elikkäs perjantaina tipuin heitosta, josta en muista mitään, koska tajuhan siinä lähti. Vakava aivotärähdys oli, mutta ei mitään vammoja onneksi jäänyt. Ensimmäinen yö sairaalassa oli ärsyttävä kun hoitsut mua herätteli melkeenpä kahden tunnin välein mittaan verenpaineet sun muuta ja tarkistaan muutenki oonko kunnossa.

Lauantai aamuna kattelin elokuvaa kunnes lääkäri tuli ottaan pois semmosta juttua mihin laitetaan se tiputus letku, mikä mulla oli ollu aikasemmin sillon perjantaina, niin sitten lähti taju uuestaan niin en päässykkään pois:( No sitten ku kuultiin, että en pääsekkään kotiin, kaikki kaverit tuli kattoon niin ei ollu niin tylsää ja kerkesin neljä elokuvaakin kattoa. Niinku Salla tossa mainitsi että ruuat oli tosiaan ihan hirveitä. Kaks kertaa päivässä yritti syöttää kaikkea kamaluuksia, mutta minähän urheilijana en niitä syöny, vaan pistin iskän hakeen pizzan:D Muuten söin sitten aina vaan leipää ja jogurttia.

Tänään pääsin sitten kotiin, WOHOO!! Vointi on ihan hyvä, niskat vaan vähän jumissa ja takaraivo arkana. Lepäilen vielä ainakin tämän ja huomisen päivän ettei vaan tuu mitään ongelmia:)

Surprise!

Jihuu! Eilen vielä kirjoittelin ennen palaveria tänne kuinka iloinen olen siitä, kun Tuomas rakkahini soitti mulle perjantai iltana, että pääsee maanantaina käymään lomilla. En kuitenkaan ehtiny julkaista tekstiä, koska tuli hieman ongelmia kuvien ja värien kanssa (kuten yleensä), mutta se olikin varmaankin kohtaloa, etten edes kerenny! Nimittäin.. palaverimme jälkeen menimme katsomaan Sirua sairaalaan.. Tuomas soitti jälleen, että voisinko viedä Ps Kemi Kingsien toisen kausikortin pihalle Hannulle( Tuomaksen isille ), joka tulisi sen pihasta hakemaan.. Menin sitten siihen sairaalan liukuovien eteen kökkimään hetkeksi, kunnes näin Tuomaksen äidin auton kaahaavan kohti ovia, Auli on sairaalassa töissä, joten ajattelin, että hän on päässyt juuri töistä ja tulee vielä mua moikkaamaan ennen kun lähtee kotiin, kun näki mut.. MUTTA!! Auto kurvasi eteeni ja ratissa istuikin TUOMAS!!<3>

Heavy metal or not metal at all…

Vai miten se meni? Olen tässä nimittäin soitellut vähän heviä Guitar Herolla. Tänään pääsin sisään ns. tiluttamisen maailmaan. Vielä olen siinä vaiheessa, että joka kolmas nuotti osuu sinne, minne pitäisi. Jos päivät jatkuvat samanlaisina kuin tähän asti, minustahan tulee vielä vallan mainio kitaristi. Nyt mää tiedän, miksi Alice Coopper, Mötley Crue, ZZ-top, Kissit ja muut on niin legendoja.

Syksyn tullessa alkoi Bar Koodissa bingo-ja tietovisaillat. Näitä onkin odotettu palaavaksi kesätauolta. Tuo bingo, ns. kaljabingo, josta voittaa alejuomaa, on myös aika hillitön vihanhallintakoulu sen lisäksi, että se on mukava seuratapahtuma. Siinä meitä istuu kymmenisen henkeä pyöreän pöydän ympärillä manaamassa vääriä numeroita ja herjaamassa bingon vetäjille. Mitään en ole tälle syksylle toistaiseksi voittanut ja jotkut pienet apassit ne vetelee neljää voittoa/kierros. Kyllä tämä tekee vihaiseksi. Hehheh. Tietovisoissa on taas sen luokan kysymyksiä, että voi, voi. Enhän minä juuri mitään tiedä. Onneksi kuulun muuten vaan ihan pätevään tiimiin, niin ei hävetä niin paljoa. Koodin illat on siitä niin tärkeitä mulle, kun ei mun entisiä koulukavereita enää lukion päätyttyä näe juuri missään muualla kuin tuolla.

Eilettäin me treenasimme Sirun sairaalakuntoon. Nosto tavallaan tuli näyttävästi tonttiin ja tytöllä lähti ilmat pihalle. Pääkin sillä taisi vähän kolahtaa. Säikähedettiin aika tavalla kaikki, mutta vaikuttaisi siltä, että Siru elää ja voi oikein hyvin. Ehkä pääsemme tästä taas jatkamaan . Sirpa tulee varmaan ilomielin kertomaan tänne sairaalareissustaan myöhemmin, kuinka siellä ei ollut ketään muita ja kun ruokakin oli niin pahaa, että isi haki pizzaa.

Nyt mää lähden tästä keittelemään kanapastaa tonne noin. Moro!

Ps. Mun elämääni hyvin paljon ohjannut internetsivusto on kaatunut, kadonnut, poissa. Ei kenelläkään olisi jakaa ohjeita selvityimiseen? Se oli nimittäin sellainen paikka, että sen avulla sain tietooni juuri ne asiat, mitkä oli tärkeintä tietääkin ja se oli ainoa yhteys tärkeään ihmisjoukkoon. Mulla ei ole tarvittavia yhteystietoja tavoittaa niitä muuta kautta. Siis, sivuston nousua odotellessa!

Hei kaikki

Elikkäs sen verran on tässä selvinny, että Bulgarian kisojen kokoonpano on seitsemän. Lääkäri määräsi polville lepoa vielä 3 - 5 viikkoa ja sen jälkeen pitää alkaa kokeileen mihin näillä pystyy. Toivon nyt vaan koko sydämeni pohjasta, että pystyn kisaamaan syksyn keilaohjelmassa, sillä oikeesti matonreunalla istuminen on 1000 kertaa tylsempää kuin vaikkapa tuskalliset 12 kokonaista!

Tuntuu kyllä, että viikot hujahtaa eteenpäin aina vaan nopeempaa. Vasta oli maanantai ja huomenna alkaa jo koko viikon kohokohta eli viikonloppu. Harmi vaan, että silloinkin aikaa kuluu enkun ainetta väsäten ja bilsan esitelmää miettien. Pienen piristyksen kuitenkin tuo se, että pääsen serkkuni häihin Helsingin suunnalle. Alkuperäisen suunnitelman mukaan viikonloppu kuului viettää kotona löhöillen ja treenisaleilla huhkien, mutta nyt kun polvet eivät kestä edes yli 20 minutin kävelylenkkiä on parempi vain lähteä hetkeksi pois harjoitusten keskeltä. Pääkaupunkiseudulle joudun matkustamaan junalla, mikä on todella epäreilua sillä äiti ja veli matkaavat lentokoneella. Mutta ehkä kokeneena junalla reissaajana selviän tämänkin matkan tutuissa makuuvaunuissa nukkuen.

Enää kuusi yötä ja sitten koittaa odotettu ja pelätty reissu Bulgariaan. Toivottavasti selviämme ehjänä perille ja takaisin!

Moi:)

Noniin oon päässy jo nyt pidemmälle tämän tekstin kirjottamisessa, kun yheksänä aikaisempana kertana, jolloin se jäi ensimmäiseen sanaan, eli hyvin alkaa.:)

Elikkä, totta tosiaan tuossa viikonloppuna meni mun eka maajuokkueleiri ja kyllä oli tosi paljon uusia juttuja mitä opin, niin lajiin liittyen kuin näihin joukkuueen tyttöihinki. Oli tosi mukavaa ja luulen, että päästiin paremmin taas mukaan, vaikka hyvinhän me siihen ollaan kesän mittaan päästy.:>Eli siis ollaan Sirun kanssa oltu tässä joukkueessa noin neljä kuukautta, joiden aikana oon oppinut keskittymään paremmin reenaamiseen ja mun motivaatio voimisteluakin kohtaan on kasvanu huimasti. ( Oon aatellu että ollaan oltu joukkueessa ihan vähän aikaa, vaikka tuo neljä kuukautta on tosi pitkä aika !:D) Tytöthän me tunnettiin entuudestaan Kemin pienistä piireistä.

Aattelin kirjottaa vielä koulustaki tähän, mutta en usko että ketään kiinnostaa mun kolunkäynti yhtään enempää kuin mua itteänikään:-D! Innolla kuitenkin jään oottamaan ekaa koeviikkoa, jossa nähdään pääsenkö pitkänmatikan kurssista läpi, joka on jo nyt ihan solmussa ja tarvisin kyllä jo tukiopetusta.
Aloitin vihdoin äitini kanssa huoneeni remontin, jota olen odottanut jo koko ikäni.Tällä hetkellä huone muistuttaa lähinnä varastoa, jonka seinän värit kilpailee meidän äidin porkkana-carry kasviskeiton kanssa.Värihän ei toki ole siinä aina ollut, mutta nyt tapettien irroituksen jälkeen se paljastui seinän alta.Mulle tulee joskus kova nälkä ku katselen niitä seiniä. Pahanolon tunne vie kuitenkin monesti voiton . Siksi onkin ihanaa, että käytiin äitin kanssa ostamassa Ikeasta vähän kaikenlaista uutta sälää mun huoneeseen 150 eurolla:D ja tapetit hankittiin K-raudasta:) Yksi seinä tulee mustaksi, jossa on tummanharmaita kukkia ja muut seinät tulee valkoisiksi. Ostin kolme ihanaa hyllyä huoneeseen jotka makso vaan kympin kappale ja kevyet söpöt kirkkaan pinkit verhot ja muuta pinkkiä tavaraa. Eli huoneesta tulee pinkki musta valkonen:) En malta odottaa, että huoneesta tulee valmis. Ehkä siellä sitten on mukavaa tehdä läksyjäkin:-D

Kesätuulahdus

Vaikka on jo syyskuu niin aurinko on paistanut tänään Kemissä kauniisti. Lämmin ilma (+15!) sai mut muisteleen kesää ja kesähelteitä, vaikkakin jälkimmäisenä mainitut jäikin aika vähäiselle tänä kesänä. Viime kesään mahtuu kyllä niin paljon hauskia muistoja, joita on hauska sitten muistella näin syksyn jo kolkutellessa. Siksi ajattelinkin tässä virittää teidätkin kesätunnelmaan muutamalla mukavalla kesäfotolla:)

Uimin ja Inkulin kanssa ilta-auringossa köllötellään


Uimiksen kans juhannustunnelmissa:)

Omalla kesäleirillä hiekkajuoksua hellepäivänä!

Pitkissä reeneissä pitää muistaa myös syödä...

Ja kesän viimisiä yhteisiä vapaailtoja tyttöjen kanssa<3>

Viimeiseks vielä hauska kuvasarja Minori-Annan kanssa Provinssista Stellan keikalta:D

Toivottavasti teillekin tuli hyvä mieli näitä katsoessa ja puhtia jaksamiseen. Kyllä se kesä sieltä taas tulee ja sitä ennenhän tapahtuu vielä kaikkea kivaa! Luvassa on muun muassa keilakisoja ja jo kohta käsillä oleva Bulgarian matkakin;)

Jos teillä lukijoilla on jotain kysyttävää ihan mistä tahansa, niin älkää ujostelko vaan kysykää ihan rohkeasti. Me vastaillaan kyllä tyttöjen kans mielellään teidän pohdintoihin:)

Tällaista kesämuistelua tällä kertaa!

(Ja niin Rike jos luet tän, niin sulle on s-postia RealLadyssa!)

Kisis kuulumisia..

Kerron nyt lyhykäisyydessään miten meijän leiriviikonloppu kisakalliossa suju:

Alotettiin matka tosiaan yöjunalla ja tuttuun tapaan ahtauduttiin kaikki illalla samaan hyttiin jutteleen. Ei kuitenkaan tällä kerralla juteltu pitkään ja mentiin aikasin nukkuu, koska kaikki oli aika väsyneitä koko koulu ja reeni viikosta. Luullaan myös että nähtiin junassa Antti Autti, mutta ei sittenkää olla ihan varmoja. Yritin napata siitä kuvaa, mut konnari oli koko ajan eessä!

Saavuttiin Helsinkiin puoli 10 aikaa ja mentiin Forumiin haukkaan aamupalaa. Jokanen valitsi omansa, bagelia tai patonkia.

Aamupalan jälkeen mentiin kamppiin ja nähtiin ben and jerryes koju, eikä voitu vastustaa kiusausta. Riikka on luvannu meille aina yhen jäätelön per reissu ;)

Päästiin bussiin ja taksikin saatiin hoidettua suht hyvin ja näin oltiin Kisakalliossa. Kun tultiin pihaan taksikuski kerto et koko paikkaan on alettu rempata. Huomattiinki et etuovesta ei päässy sisään ja respaki oli ihan eri paikassa. Käytiin kirjautuun sisään ja vietiin laukut huoneisiin. Mää olisin joutunu oleen yksin siellä pimeässä ja pelottavassa huoneessa, koska meillä oli yks huone valkulle(jota meillä ei siis ollu mukana), mutta sitten Neea sai mestari idean ja vietiin mun sängyn patjat niiden huoneen lattialle.

Kun käytiin kierteleen sitä uutta puolta kisakalliosta löydettiin tämmönen, kuka tunnistaa tytöt kuvasta? Kenen alkuasento? Jep Dynamothan siinä. Niiden Myrskyluodon Maija alkuasento oli tapetoitu yhteen seinään kisiksessä. Löydettiin toinenki jumppa kuva sieltä seinästä mutta ei oltu varmoja ketä siinä on, veikattiin kyllä Deltoja.

Perjantaina meillä tais olla aukikierto tunti ekana ja voitte vaan kuvitella kuinka se sattu lihaksiin, kun tehtiin pitkiä sarjoja jaloilla. Sit meillä oli oma harkka ja käytiin torstain videolta kirjotetut virheet läpi.

Lauantai alko lihatasapainokartotus-luennolla ja sen jälkeen talinevoimistelu valmentaja Taina Teräs piti meille vartalon voimaa ja hallintaa. Tainalla oli mukana 'demotyttö' Juulia, joka näytti meille miten mikäki liike tehdään oikeen. Siellä tunnilla löyty kyllä niin vatsa-, kuin selkälihaksetki.

Lauantaina meillä oli piruettitekniikka ja jalkatekniikka, tasapainoja ja aktiivista liikkuvuutta sekä LTP-kartotus. Saatiin aika hauskoja videoita tuolla viimisellä tunnilla, ko kaikki yritti vetää maksimi asentoja naama rutussa! Illalla päivällisen jälkeen meillä oli Veeran pitämä ohjelma tunti. Ja Veera vähän kyseli meijän normaaleista treeneistä ja pistetavoitteista Bulgarian kisoissa. Veera aiko kattoo ohjelmaa suoritustuomarin silmin ja meidän piti mennä 5 hyvää kokonaista.

Sunnuntaille jäikin sitten vartalotekniikka ja ketteryys, jossa meitä pyöriteltiin vähän joka suuntaan. Sen jälkeen meillä oli oma harkka jossa tehtiin Riken määräämät heitot ja avattiin paikat jo seuraavalle tunnille. Sillä meillä oli viimiseks liikkuvuutta rytmisenvalmentajan Iiriksen kans ja silläki oli 'demotyttö' Marleena Saresvirta mukanaan. Pakko myöntää että itelle tuli välillä aika kankee oli siinä vieressä!

Leirin loputtua pakattiin kimpsut ja kampsut ja lähdetiin taksilla lentokentälle. Syötiin kentällä hyvin ja käytiin joissain liikeissä missä kerettiin. Onneks meijän lento oli oikeessa ajassa ja päästiin Kemiin turvallisesti jo puoli kymmeneltä. Piti kyllä jaksaa vielä tehdä läksyt ja pakkohan sitä BB:n jännittävää pudotustaki oli vähän aikaa katsottava.

Koneesta näky illalla kivat maisemat!

Ja taas mennään!

Ihanaa lähteä vähäks aikaa muualle täältä ankeesta Kemistä, missä kaikki on harmaata ja kylmää. Maajoukkueleiri tuli siis just sopivaan aikaan, ku koulu stressi puskee päälle ja asiat kasaantuu niskaan. Onneks kohta käntyy nokka kohti Helsinkiä ja yöjuna lähtee klo 21.39. Huomenna matka jatkuu bussilla Lohjalle ja sieltä sitten tuttuun tapaan taksilla Kisakallioon leireileen. Edessä on siis reenivklp ja matkustamistakin on melkosesti. Onneks me ollaan jo tyttöjen kans kokeineita matkaajia, ku kisareissuja on ollu ympäri Suomea:)

Toivottavasti toteutetaan zirrien kans meän suunnitelma ja tehdään sitten jonkun näkönen kooste meidän kisisviikonlopusta tänne teidänkin luettavaks. Kamera on ainaki pakattuna mahtiotoksia varten;)

Nyt alkaa olla jo kiire joten Auf Wiedersehen ja pistäkäähän kommentia, että tiedetään että täällä joku käy lukemassakin!:)

Me naperot ja Roxetten valmentaja Olga sekä voimistelija Alla Kisiksellä 06

Ongelmia polvien kanssa

Kesällä treenatessa huomasin välillä polvissa inhottavaa kipua juostessa sekä joissain venytyksissä. Kun nämä vihlonnat menivät yhä pahemmiksi ja alkoivat olla päivittäinen vaiva, päätin vihdoin mennä lääkäriin ja ottaa selvää siitä, mikä polvissa oli vikana.

Lääkäri kertoi, että polvet ovat rasittuneet ja niissä on tulehdus nimeltään hyppääjänpolvi. Sain kahden viikon lääkekuurin ja ajattelin, että vihdoin pääsen harjoittelemaan kivuttomasti. Olisihan se ollut ihan järkevää pitää vähän lomaa jumpasta, mutta jotenkin olen vaan tottunut, että vaikka selkä on kipeä tai akillesjänteet tulehtuneet niin silti sinne salille vaan mennään!

Ihan hyvinhän se aluksi sujui, eikä suurempia vaivoja ollut. Sitten loppui lääkkeet ja siitä alkoi uudet ongelmat. Jos ennen lääkärillä käyntiä sattui paljon niin nyt sattui jo sietämättömästi! Itkua piti vääntää vähän väliä ja kävely oli epämääräistä jalkojen mukana raahaamista. Oli siis vihdoin tyydyttävä vain harjoitusten seuraamiseen.

Vaikka olin jo viikon elänyt rampaa elämää ilman mitään rasituksia, ei äärimmäisen kiusalliseen kipuun tullut helpotusta ja polveni olivat turvonneet puolta suuremmiksi. Menin siis uudestaan lääkärille, josta sain uuden lääkekuurin sekä ajan röntgeniin seuraavaksi päiväksi. Kuvista selvisi, ettei luissa ja rustoissa ollut mitään vikaa, vaan tulehdus oli ainoa päänvaiva.

Nyt siis odottelen ensi maanantaita jolloin ortopedi tutkii polveni ja sen jälkeen mietitään tarkemmin onko Bulgarian kisojen kokoonpano seitsemän vai kahdeksan. Kaikenlisäksi viikonloppuna muut lähtevät maajoukkueleirille Kisikselle ja minä jään yksin tänne. Ei treenejä, eikä kolmeen päivään tyttöjä! Saa nähdä miten selviän.

Tässä ja nyt

Kylläpä tää vapaapäivä tuntuu hyvältä monen päivän reenamisen jälkeen, tuli taas kyllä niin tarpeeseen. Nyt on aikaa tehä kaikki koulutehtävät mm. äikän referaatti, enkun aine ja laskea nuo kaikki matikan ja fysiikan laskut.

Ollaan nyt pari päivää treenattu ilman Rikeä ja tuntuu oudolta ko se ei oo salilla pitämässä jöötä. Roxannan entine valkku, Maiju on nyt meillä väliaikasesti Rikeä tuuraamassa. Epäilin ensin miten saadan kaikki hommat hoidettua, mutta tähän asti ainaki on sujunu hyvin.

Meillä on huomen illalla lähtö maajoukkueleirille kisakallioon ja lähetään sinne nyt ihan keskenämme yö-junalla. Joudutaan oleen perjantai pois koulusta, ko meijän matkustaminen täältä Kemistä kestää niin kauan tonne pääkaupunkiseudulle. Kiva päästä taas pois arjen rutiineista ja keskittyä vaan voimisteluun. Ohjelmalle tekee kans varmaan vaan hyvää, että joku muu kattoo sitä välillä ja korjaa sieltä virheitä.

Leiri-ohjelma ei näyttäny musta mitenkään hirrrmu rankalta, mutta ainaki siellä oli meille hyödyllisä tunteja, kuten aukikierto ja jalkatekniikka sekä piruettitekniikka. Mutta sen voin luvata että maanantaina on paikat jumissa, niinku aina.

Ainiin mun eno soitti ja se on luvannu meille sponsori-takit sen firmalta, niin se kysy tänään halutaanko niihin meijän logo ja sovittiin et se tulee tohon rinnan päälle pienellä. Takkien pitäs olla perillä ens viikolla ja voidaan sit ottaa ne syksyn kisoihin mukaan.

Vietettiin lauantaina Inkan ja Sallan 17 vee synttäreitä. Oltiin vuokrattu yks talo täältä Kemin rannasta ja kutsuttiin kaikki meijän kaverit mukaan juhlimaan. Tytöt sai mitä hauskimpia lahjoja ja niitä tais kertyä aika paljonki. Oli kiva nähä taas kaikkia kavereita ja jutella pitkästä aikaa kaikkien kans joita ei nää päivittäin. Ei keretty kyllä koko iltana samaan kuvaan, joten ryhmäkuvaa meistä ei ole tiedossa.

Kaiken lisäksi Kemissä oli vielä lauantaina venetsialiset, joissa käytiin päivällä esiintymässä meidän Bombey Dreams -tanssilla. Sitten illalla rannassa ammuttiin vielä ilotulitukset venetsialisten kunniaksi ja kun olimme vuokranneet talon ihan siitä läheltä, oli hauskaa mennä keskiyöllä pihalle isolla porukalla tuijottamaan taivaalle. Kuviteltiin että ilotulitukset ammuttiin ihan vaan meitä varten, ha ;)

Inttilesken arkea

Noniin, Julian painostuksesta kokeilen itsekin kirjoittaa jotain! Voisin kertoa mun rankasta elämänvaiheesta, jota on nyt kulunut melkein kaksi kuukautta. Rakkaani lähti 7.7 armeijan riveihin Sodankylään. Huuleen tulikin reikä bussiasemalla, kun itkua piti pidätellä tosissaan.. Aluksi luulin, etten ikinä selviä tästä, mutta nyt kun 180:stä päivästä alkaa päivät vähitellen vähentyä, niin joka aamu tuntuu hieman ainakin helpommalta..

Aluksi oli tooosi vaikeaa olla kaksi viikkoa erossa, kun viimeisien kahden vuoden aikana ollaan oltu aivan erottamattomat. Ikinä ei olla noin pitkää aikaa oltu erossa.. Ensimmäiset yöt oli tosi tuskaisia, kun ei osannut yhtään kuvitella kuinka vaikeaa se on oikeasti olla toisesta niin monta yötä yhtäkkiä erossa. (( No, tästä seurasi kuitenkin myös jotain hyvääkin. Opin taas viettämään enemmän aikaa tyttöjen kanssa!<3 ))

Ensimmäisenä kahden viikon aikana aika mateli hitaammin, kun koskaan! Mutta en voi edes sanoin kuvailla, kuinka ihanaa oli nähdä Tuomas sen jälkeen!<3>ana oli taas hyvästelyn aika, mutta tällä kertaa se oli jo helpompaa.. Ensimmäisen kuukauden ajan piti myös jännittää ja pelätä sitä, ettei armeijan isommat jehut määrää hania aukkiin ( eli 365vrk:n palvelus aika! ) Onneksemme Tuomakselle määrättiin 180vrk, huh!<3>

Pari viikkoa sitten matkattiin Tuomaksen äitin ja mummin kanssa Rovaniemelle armeijan valatilaisuuteen! Ikinä ennen en ole sellaisessa käynyt, mutta sen sanon, että jos vain on mahdollisuus lähteä katsomaan niin menkää ihmeessä! Oli sairaan hienon näköistä kun kaikki 1200 alokasta vei rynkyn yhtä aikaa eteen ja toimi kenraalin käskystä ’’ASENTO!’’. Ja sotkun munkit oli mitä mainioimpia! ;) Oli myös hauskaa bongailla Tuomasta takaraivon perusteella kaikkien muiden alokkaiden seasta.. Valan päätyttyä pupu ei ollut enää alokas vaan Jääkäri Suomalainen!

Nyt Tuomas on kuitenkin ollut monina viikonloppuina kotona lomilla ja eikä viikko erossa tunnu enää yhtään niin pitkältä, kuin alussa, johtuen varmaan myös siitä, että koulu on alkanut ja se vie puolet päivän ajasta ja treenit siitä toisen puolen.. Ensi viikonloppuna me zirrit matkataan Helsinkiin päin maajoukkue leirille ja Tuomas tulee lomille, siitä seuraavana vklp Tuomaksella on armeijan leiri ja siitä seuraavana vklp mää lähden Bulgariaan kisoihin! Eli tämä tarkoittaa sitä, että nyt tulee pisin aika koskaan mitä ollaan oltu erossa! Ja se kyllä hirvittää, mutta eiköhän tämä tästä.. Onneksi kun tullaan takaisin Suomeen niin Tuomaksen loma jatkuu maanantaihin ja pääsen tuttuun syliin heti su - ma välisenä yönä!<3>