Love is my drug, it's my medicine

On taas mukavasti vierähtäny aikaa viime jutusta eli nyt olis vissiin ihan hyvä aika kirjotella jotain :) Koko viikon täällä on ollu ihan kauheat kelit! Mikäs siinä ku heinäkuussa pitää laittaa huppari ja tuulitakki päälle ku lähtee koiran kanssa lenkille... Tää päivä näyttää kuitenki jo paljon paremmalta verrattuna kuluneen viikon säihin. Ehkä tonne takapihalle tarkenis mennä ottamaan aurinkoa?

Tuolla kommenttiboksissa oli joku maininnu, että Riikka oli kertonu avoimesti tulevista suunnitelmistaan Ruisrockissa. Ja tottahan se on, että Riken tulevaisuus alkaa pikku hiljaa selkiintyä. Ihan vaan teitä ärsyttääkseni en kuitenkaan puhu siitä mitään, vaan annan Riken ihan itte tulla kertomaan siitä tänne.



Tuntuu hullulta, että meijän Yyterin reissustaki on kulunu jo viikko! Täytyy kyllä sanoa, että oli aivan huippu reissu ja meinataan ehdottomasti toteuttaa se ensi vuonna uudestaan :)

Lähettiin siis ajamaan torstai-perjantai välisenä yönä puol kahdelta, mikä tarkottaa sitä ettei nukuttu koko yönä yhtään. Aamulla Poriin saavuttaessa meitä vastassa oli vesisade. Oltiin kuitenki luottavaisin mielin, että kyllä se aurinko vielä jostain pilven takaa esiin tulee. Ja kyllähän se tulikin ja päästiin nauttimaan ihanasta hellepäivästä! Takana ollut uneton yökään ei haitannu vaan jaksettiin valvoa yön pikkutunneille asti.







Valitettavasti hellettä riitti vain perjantaille ja lauantaina saatiinki sitten vettä niskaamme. Onneksi sää kuitenki selkeni illaks ja päästiin sateensuojasta viettämään iltaa rannalle. Törmättiin myös tuttuihin jumppatyttöihin, Minettien Jonnaan ja Arlaan jotka osottautu yhtä sekopäiks ku me ollaan, joten hauskaa riitti! Ollaan kyllä edelleen surullisia siitä, että Jonna hukkas meidän hienon hatun jonnekkin Yyterin illan pimeyteen :D





Sunnuntaina väsyneinä lähettiin ajamaan takasin Kemiä kohti. Iida meinas tyylikkäästi ajaa kolme kolaria jo ennen ku päästiin Porista pois, joten päätettiin suosiolla ottaa pienet unet P-paikalla ennen matkan jatkumista. Viikonlopun selvästi vihatuimmaksi henkilöksi nousi neiti navigaattori, joka antoi jatkuvasti toinen toistaan sekavampia ohjeita :D No okei pitää sitä ehkä kuitenki kiittää siitä, että selvittiin kotiin asti!



Voimisteluun liittyen täytyy mainita, että meillä on syyskuussa esiintyminen Rajalla (På Gränsen) eli Tornio-Haaparanta väliseen alueeseen sijoittuvassa ostoskeskuksessa. Siitä kuitenkin tarkempaa juttua myöhemmin :)

Nyt suuntaan tuonne pihalle nauttimaan auringosta ja illalla lähdemme juhlistamaan ystäväämme Harria, joka sai eilen suoritettua armeijansa loppuun :) Hauskaa viikonloppua kaikille!