Yllätys

Sain vihdoinkin itkun loppumaan ja kykenen nyt jopa kirjoittamaan tänne. :D

Alkuviikon oon ollut vuoteen oma. Kamala kuume, kurkku kipu, nuha, yskä ja oon oksennellutkin. Kuume hipoi sitä 40 astetta joka ilta. Tunsin itseni aivan haamuks ja pakko kyllä myöntää, että näytinki siltä. En ollut kolmeen päivään missään muualla kuin omassa sängyssä ja kunnon dataajana tietokoneella pari kertaa,hi! Olo oli niin voimaton, että en jaksanut edes sängystä nousta juomaan mehua, mutta onneks äiti kekseliäänä ihmisenä keksi tuoda mulle pillin. Pari koetta jäi välistä, mutta opettajat olivat ymmärtäväisiä ja sanoivat, että ne saadaan kyllä jotenkin sumplittua. Tiistaina lähdin lääkäriiin, koska kuumeeni oli niin korkea. Mulle tehtiin nieluviljely ja otettiin pari verikoetta. Lähellä oli etten pyörtyny, kun näin ne kolme purkkia verta jotka musta otettiin. Tuloksia testeistä ei oo vielä tullut, mutta kaikki oireet viittaa pusutautiin, mikä Jullellakin oli Puolan reissun aikaan. Onneks nyt on jo parempi olo ja saatoin jopa eilen lähteä Inkalle moikkaan tyttöjä.

Mun sairastamista piristi kuitenkin hurjasti vähän isompi paketti, mikä saapui meidän postilaatikosta perjantaina. Huomasin kuitenkin heti ylänurkasta lähettäjän ja tiesin keneltä paketti oli saapunut. Jo siitä tajusin, että pakettihan oli koko meidän joukkueelle. Avasin kuoren ja löysin kaksi CD-levykoteloa ja ison kortin, jonka kannessa oli kuva Riikasta. Kurkkasin kortin toiselle aukeamalle. Siellä oli pari kuvaa meistä tältä kaudelta ja pitkä teksi kirjoitettuna. Syvennyin lukemaan tekstin ja eihän siitä mitään tullut... Lähdin samantien hakemaan nenäliinapaketin(mikä ei tosin ollut kaukana, koska olin sitä jo koko viikon tarvinut :D) Sain kuitenkin tekstin luetuksi ja olin aivan ihmeissäni, miten joku on nähny näin paljon vaivaa meidän takia. Kortti sai mut tavallaan tosi hyvälle mielelle, mutta silti suolaiset pisarat täyttivät silmäni taas.

Soitin tytöille kouluun tästä yllätyksestä ja hekin olivat ihmeissään. Tytöt antoivat mulle luvan katsoa CD jo nyt yksin kotona. Ja määhän ryntäsin tietokoneelle, laitoin kaiutimet täysille, CD:n sisään ja otin nenäliinat viereeni. Videossa oli kuvia meistä vuosien varrelta niin kisoista kuin treeneistäkin ja kuvat vaihtuivat todella musiikkiin sopivasti. Musiikkina toimi James Bluntin - Goodbye My Lover, minkä sanat tuovat mieleeni niin voimistelun. Kyyneliltä ei tälläkään kertaa vältytty, niinkuin ei melkeempä koskaan mun tapauksessa. Taidan olla aikamoinen itkupilli. Tytöt sanoivatkin mulle SM:eissä, että Uimis on ainaki itkeny tällä reissulla reippaasti eniten.


Mutta tämä aivan ihana yllätys tuli siis Rantaperkiön Iskun Kefeideiltä! Mahtava kuulla, että ootte jaksanu kannustaa meitä ja on mukava huomata, että se joka ohjelmassa oleva erilainen fiilis, mikä me ollaan haluttukki teidän tuntevan siellä yleisössä on todella välittynyt sinne asti.

Kiitos Laura, Sara, Anniina, Miia, Anna-Kaisa, Tiina ja Iida. <3>