(<- miettikääs, mun oma huone. asun siis solussa)
Kävi niin, että muutin tänne Helsinkiin opiskelemaan viikko sitten. Musta pitäis tulla sitten sosionomi joskus. Suomennenttuna valmistuisin lastentarhanopettajan ammattiin. Täällä on näitä ammattivaihtoehtoja monia, mutta minä tykkäisin tuosta eniten. Opiskelu ei juurkaan ole kiinnostanut. Tulee pää kipeeks, kun kuuntelee liian tarkkaan. Hähhhäh.
En oikein tiedä, oliko tänne muutto sittenkään niin hyvä idea, miltä se tuntui vielä hakuvaiheessa. Mulla oli Kemissä oikein hyvä olla, niin miksikäs sitten tänne piti lähteä? No ainakin täällä hyppelee paljon pupuja ja tuulitakilla pärjää koko vuoden.
Voimistelun lopettaminen tuntuu aika raskaalta. Se oli niin hirveen iso ja hieno osa elämää hyvin pitkän aikaa. Ehkä joku 14 vuotta. Oon halunnut hyvin vähän ajatella mitään Kemissä olevaa, koska siitä tulee automaattisesti paha mieli ja ajatus, että ei olis sittenkään pitänyt ja se tuskin tässä tilanteessa auttaa yhtään mitään. Mulla on käynyt varmaan satamiljoonaa kertaa mielessä, että nyt mää soitan Rikelle, että kilttikultaaaa, voitko lisätä mut ohjelmaan, pliiis! Melkeen olisin jo tällä sekunnilla valmis pakkaamaan kamat ja tulemaan paikalle. Tai viimeistään huomenna.
Muutenkin tämän urheilun järjestäminen on hankalaa. Eilen kävin spinningissä. Ei auttanut. Jatkoin siitä pelaamaan pariksi tunniksi sulkapalloa, ei mitään. Ainakin sen huomasin, että enpäs mää juuri mistään muusta tykkääkkään kuin jumppaamisesta. Ehkä pitäis sitten täältä etsiä vastaavaa toimintaa, mutta oon niin tosi surkee saamaan aikaiseksi yhtään mitään.
Hyvin helposti sitä ajattelee, että tahtoo muutosta, mutta sitten kun muutosta tulee, niin ei se hirveästi naurata.
Kaiken lisäksi mää oon niin järettömän huono ja laiska tekemään ruokaa, että näen pian nälkää. Jääkaapissakin on vain ketsuppi ja voi. Niistä voisin mennäkin miksaamaan
Eli tytöt, tulkaas hakemaan mut täältä pois! :)
8 kommenttia:
Hei Salla!
Onnea sinulle oikeen paljon opiskeluun ja uuteen ympäristöön sopeutumiseen:)
Olit kirjoittanut tosi hienon jutun. Tuli suorastaan liikuttunut olotila:(
ja jotenkin sellanen olo, että en ole ainut:)
Salla älä näänny nälkään! hae vaikka subi;)
Musta on kans tuntunu tolta aina tasasin väliajoin kun lopetin voimistelun vaikka siitä on kohta kaks vuotta! Mut ei sitä niin vaan voi unohtaa ku se on ollu sun elämä tosi monta vuotta.
Ja muuten toi on ihan sika ärsyttävää ku ei oo mitään harrastusta mikä edes vähän korvaisi voimistelua ei yhtäkään :(
Onneks tää eron tuska on helpottanu pikku hiljaa. Ja niin varman sullakin kun saat asetuttua aloillesi tänne :)
Jaksamisia!
vooi, ihanasti olit salla kirjottanu. Aivan tuli tippa linssiin:( Ymmärrän tuskasi!! Jaksamisia!!
T:jumppari
Miks sä et hae pääkaupunkiseudulla voimistelemaan johonki joukkueeseen? :)
Oonhan mää kaikenlaista miettinyt, mutta mitään en ole vielä saanut aikaiseksi tai edes päätettyä. Täällä ilmeisesti on vähän kaikkea. Toisaalta olisihan se ihan kiva.
Ok, Julle, täytyy varmaan ostaa Subi tai kaks. Alkaa jo tympimään, joka toinen päivä makaroonia ja joka toinen spagettia. :)
Onhan pääkaupunkiseudulla jouukueita vaikka kuinka, Deltat, Ampeerit, Tiklit, Hämppikset jne. Eiköhän ne sun jumppahalut saa tyydytettyä :)
Ymmärrän hyvin sinua Salla, ei se vaan oo niin helppoa mennä johonkin uuteen seuraan ja joukkueeseen tyrkylle. -Vaikka varmasti monet joukkueet ottavat sinut mielellään vastaan. Siinäkin on oma haasteensa että keksii jotain tekemistä päivisin kun on niin tottunut treeniaikatauluihin. Toivottavasti löydät uusia kavereita liikunnan parista niin huolet ja murheetkin unohtuvat. Ja nuorenahan saa tehdä virheitä ja aloittaa alusta koulutuksen kanssa kunnes se oma juttu löytyy.
Lähetä kommentti