Finally it feels like summer!

Vihdoinkin! Oon pitkin päivää päästäny äänettömiä "jeeeee"-kiljahduksia havahduttuani aina uudelleen siihen ajatukseen, että koulu on nyt vihdoinkin loppu ja kesäloman kaikki 11 viikkoa on vielä edessä. Aivan äärettömän ihanaa!(:

Tänään meillä lukiolaisilla oli siis vielä yhdet kokeet ja niin saatiin tänkin lukuvuoden viimenen jakso pulkkaan. Huomenna koulupäivä alkaa poikkeuksellisesti vasta yheksältä ja koostuu muutamasta kokeen palautuksesta ja klo. 10.00 suunnataan kaikki Sauvosaaren urheilukentälle kattomaan opettajat vastaan oppilaat jalkapallopeliä. Pelin jälkeen on jälellä enää kouluruokailu, joka me kuitenkin päätettiin tyttöjen kans vaihtaa kiinalaisen ravintolan buffettiin, nam! Lauantain "koulupäivä" vietetäänkin sitten Tervahallilla lakitusseremoniassa, jossa juhlitaan vuoden 2009 ylioppilaita ja saadaan vielä lopuks viidennen jakson todistukset ennen ku ollaan virallisesti kesälomalaisia.

Viime vuoden lakkiaisjuhlasta 2008

Viime postauksessahan Uimis kerto meidän saamasta aivan ihanasta yllätyksestä. Nyt täytyy kuitenki paljastaa ettei yllätykset vielä siihen loppunu. Muutama viikko sitten blogissa jo aikaisemminki esitelty Eero Kesti(http://zircone.blogspot.com/2008/12/jlleen-kakkuja-symss.html) otti yhteyttä Uimikseen ja kerto, kuinka oli teettäny lippalakkeja Zircone-painatuksella. Ei kukaan osattu odottaa mitään tällasta, joten oltiin todella yllättyneitä, kun kuultiin asiasta. Inka kävi reippaana sitten noutamassa lippislaatikollisen, joka sisälsi noin 35 mustaa lippalakkia valkoisella ompeleella kahdessa eri mallissa! Lippalakkeja on tosiaan sekä perinteisellä että uudemmalla koppalakki mallilla. Suuri kiitos siis Eerolle antamastaan lahjoituksesta ja kannatuksesta(:

Sitten vähän itse päähineen esittelyä:

...

...Cheekpose..:D

...sivuprofiilista näkyy lippiksen muoto...

...perusjalannostot...

...

...ja onnellinen lippiksen omistaja!:)

Loppuun pakko vielä vähän hehkuttaa tuota vklpun säätiedotusta! Ihanaa, että tännekki saadaan vähän aurinkoa ja lämpöä, varsinki ku viimiset kaks päivää on ollu ihan hirveetä myrskyä. Tiedän kyllä, että etelässä on paljon lämpimämpää, mutta älkää nyt kuitenkaan masentako mun innostusta:D

Yllätys

Sain vihdoinkin itkun loppumaan ja kykenen nyt jopa kirjoittamaan tänne. :D

Alkuviikon oon ollut vuoteen oma. Kamala kuume, kurkku kipu, nuha, yskä ja oon oksennellutkin. Kuume hipoi sitä 40 astetta joka ilta. Tunsin itseni aivan haamuks ja pakko kyllä myöntää, että näytinki siltä. En ollut kolmeen päivään missään muualla kuin omassa sängyssä ja kunnon dataajana tietokoneella pari kertaa,hi! Olo oli niin voimaton, että en jaksanut edes sängystä nousta juomaan mehua, mutta onneks äiti kekseliäänä ihmisenä keksi tuoda mulle pillin. Pari koetta jäi välistä, mutta opettajat olivat ymmärtäväisiä ja sanoivat, että ne saadaan kyllä jotenkin sumplittua. Tiistaina lähdin lääkäriiin, koska kuumeeni oli niin korkea. Mulle tehtiin nieluviljely ja otettiin pari verikoetta. Lähellä oli etten pyörtyny, kun näin ne kolme purkkia verta jotka musta otettiin. Tuloksia testeistä ei oo vielä tullut, mutta kaikki oireet viittaa pusutautiin, mikä Jullellakin oli Puolan reissun aikaan. Onneks nyt on jo parempi olo ja saatoin jopa eilen lähteä Inkalle moikkaan tyttöjä.

Mun sairastamista piristi kuitenkin hurjasti vähän isompi paketti, mikä saapui meidän postilaatikosta perjantaina. Huomasin kuitenkin heti ylänurkasta lähettäjän ja tiesin keneltä paketti oli saapunut. Jo siitä tajusin, että pakettihan oli koko meidän joukkueelle. Avasin kuoren ja löysin kaksi CD-levykoteloa ja ison kortin, jonka kannessa oli kuva Riikasta. Kurkkasin kortin toiselle aukeamalle. Siellä oli pari kuvaa meistä tältä kaudelta ja pitkä teksi kirjoitettuna. Syvennyin lukemaan tekstin ja eihän siitä mitään tullut... Lähdin samantien hakemaan nenäliinapaketin(mikä ei tosin ollut kaukana, koska olin sitä jo koko viikon tarvinut :D) Sain kuitenkin tekstin luetuksi ja olin aivan ihmeissäni, miten joku on nähny näin paljon vaivaa meidän takia. Kortti sai mut tavallaan tosi hyvälle mielelle, mutta silti suolaiset pisarat täyttivät silmäni taas.

Soitin tytöille kouluun tästä yllätyksestä ja hekin olivat ihmeissään. Tytöt antoivat mulle luvan katsoa CD jo nyt yksin kotona. Ja määhän ryntäsin tietokoneelle, laitoin kaiutimet täysille, CD:n sisään ja otin nenäliinat viereeni. Videossa oli kuvia meistä vuosien varrelta niin kisoista kuin treeneistäkin ja kuvat vaihtuivat todella musiikkiin sopivasti. Musiikkina toimi James Bluntin - Goodbye My Lover, minkä sanat tuovat mieleeni niin voimistelun. Kyyneliltä ei tälläkään kertaa vältytty, niinkuin ei melkeempä koskaan mun tapauksessa. Taidan olla aikamoinen itkupilli. Tytöt sanoivatkin mulle SM:eissä, että Uimis on ainaki itkeny tällä reissulla reippaasti eniten.


Mutta tämä aivan ihana yllätys tuli siis Rantaperkiön Iskun Kefeideiltä! Mahtava kuulla, että ootte jaksanu kannustaa meitä ja on mukava huomata, että se joka ohjelmassa oleva erilainen fiilis, mikä me ollaan haluttukki teidän tuntevan siellä yleisössä on todella välittynyt sinne asti.

Kiitos Laura, Sara, Anniina, Miia, Anna-Kaisa, Tiina ja Iida. <3>

Pari sanaa ja tusina kuvia

Tosiaan viimeinen koeviikko tälle lukuvuodelle on nyt viimeinkin käynnistynyt ja pari koettaki on onneks jo takana päin. Koulua on jälellä vielä viikon verran, jonka jälkeen koittaa pitkä ja ansaittu KESÄLOMA meille ahkerille koululaisille! Alkaa hymyilyttää pelkästä ajatuksestaki, että ihan kohta saa ottaa aivan rennosti: maata auringossa itteä grillaten ja viettää valosia Lapin öitä tyttöjen kans aamun asti höpötellen. Nyt pitäis vielä vaan jaksaa se viiminen puristus, jotta voidaan hyvillä mielin suunnata lomalle. Munkin ois parempi lähteä kertailemaan vielä ruotsin kokeeseen, vaikka oonkin tehokkaasti kuunnellu oppilaan cd:tä tässä samalla, kun kirjotan:D

Ajattelin kuitenki tulla laittaan vielä muutaman kivan kuvan SM-kisoista tänne blogin puolellekin:

Tunsin itteni jälleen 14-vuotiaaks, ku vedin tuon puvun päälle:D

(Siru toimi kuvajaana ja Uimis ei saanu itkua loppumaan, joten pukukuvat tytöistä puuttuu..)

Huomasin tuossa, että moni oli kysellyt niistä lupaamistani viedoista. Mun täytyy nyt kuitenkin valitettavasti todeta, että yrityksistäni huolimatta videoiden lataus ei oo ottanu onnistuakseen! Yritin ladata niitä sekä bloggerin että youtuben kautta, mutta kummallakin tavalla lataus tuntu kestävän ikuisuuden ja oli tuloksetonta. En oo vielä kerenny yrittää toiselta koneelta tai nopeammalla nettiyhteydellä, mutta se on työn alla kunhan vaan löydän aikaa paneutua asiaan enemmän(:

Loppuun vielä pusuja kaikille teille ihanille, jotka olitte kannustamassa meitä viimiseen suoritukseen ja tekemässä meidän viimeisestä kilpailusta ikimuistosen(:

P.S.Tsemppiä kaikille viimeisiin kokeisiin!

Synttärilahja

Tässä siis kuva lahjasta, jonka sain zirreiltä sunnuntaina lahjaks. Kaulakoru on siis medaljonki, jonka etupuolelle on kaiverrettu Z ja takana lukee 99-09 eli siis aika jonka olin zirreissä :) Kiitos tytöille vielä tästä ihanasta lahjasta!

Elämä ilman voimistelua on lähteny aika kiireisissä merkeissä. On ollu autokoulua, kampaajia, hierojia ja kaikkea muuta mitä ei oo ehtiny treenien ohella tekemään. Nytkään ei ehi loikoilla ku viimeinen koeviikko ennen kesälomaa on lähteny käyntiin.

Palaillaan myöhemmin, nyt matikan pariin! :)

Ou jee, Lotta 18 vee!

Onnea Lotta! Zirreissä on nyt siis jo kaksi täysi-ikäistä(+Sallukka) Lotan viettäessä synttäreitään tänään 13.5. Me muut tullaan pikkuhiljaa perästä...

Aloitettiin tällä viikolla myös autokoulu Inkan ja Lotan kans(:

Tässä pari kuvaa SM-kisoista:)

You touched my heart you touched my soul, You changed my life and all my goals, I've seen you cry, I've seen you smile, I've been addicted to you <3

Viimeistä kertaa pukukopissa 5

Meistä zirbuloista ei ole nyt viikkoon kuulunut, mutta raskaiden takaiskujen jälkeen on välillä hyvä käsitellä tunteita ensin itsekseen. Oli kuitenkin mahtava huomata, että meillä on nuinkin innokkaita ja vähän kiihtyneitäkin blogin seuraajia! Jokaisella meistä on pyöriny nyt viimeisen viikon aikana tuhansittain sekavia ajatuksia päässä. Mielen on vallannut niin pettymys, suuttumus kuin surukin. Ajatuksia on vaikea jäsennellä, ku ne sinkoilee ristiin rastiin, mutta palataanpa vaikka ensimmäiseksi viikon takaisiin tunnelmiin.

Viikko sitten maanantaina mm-karsintojen jälkeinen fiilis ei nostattanut tunnelmia kattoon tai antanut edes pientä onnistumisen tunnetta. Tiedettiin kyllä kisaan lähdettäessä, että tullaan olemaan altavastaajia ja suurin syy tähän oli varmasti maaliskuinen pettymyksen täytteinen Puolan kisa(sekin...) Haluttiin kuitenkin uskoa, että karsinta on aivan uusi kisa, jossa jokainen lähtee samalta viivalta.

Koettiin kuitenkin, että karsinnassa saadut pisteet oli järisyttävän alhaiset ja epäoikeutut verrattuna yleiseen tuomarilinjaan. Kuinka pisteet voivat vajota kahden pisteen päähän joukkueesta, joka voitettiin vielä reilu kuukausi sitten, jolloin piste-ero oli minimaalinen? Ihmetystä aiheutti myös tuomaripaneelien sisäiset erimielisyydet ja suuret piste-erot: toinen suoritustuomari antoi 8.8 toisen antaessa 7.8...
Meitä kuten varmasti monia muitakin ihmetytti myös kuinka joku voi yhtäkkiä päättä muutoksista mm-joukkueen koossa ja ilmoittaa siitä vasta karsintapäivänä, kun jokainen on elänyt uskossa, että kisoihin on lähdössä neljä joukkuetta. Ei tunnu mielestäni ihan oikeutetulta varsinkaan kun ilmoitus joukkueen muutoksesta saapuu kaikkien tietoon vasta kisapaikalla mm-karsinnassa. Tähän liittyen on tehty protesti ja myös adressi on lähtenyt kiertämään erään toisen seuran aloitteesta, mikä on mielestäni ihan oikein!

Olis mahtavaa, jos jokaisella seuralla olis samat mahdollisuudet menestyä eikä pakko vain myöntyillä isojen seurojen jyrätessä. Tämä on mielestäni suuri ongelma joukkuevoimistelun kehityksenkin kannalta. Toivon, että nyt vihdoinkin asiaan paneuduttais kunnolla, jotta tulevaisuudessa kukaan ei joutusi tällaiseen tilanteeseen missä mm. me, freyat ja hämppikset yritämme painiskella. Tämähän ei tosin ollut ensimmäinen kerta: esimerkkinä TapVo Elegia, joka sijoitettiin 2008 mm-kisoissa kylmään ryhmään, vaikka jokainen tiesi että joukkue oli ehdottomasti Suomen toiseksi paras joukkue! Kaksi Elegian tyttöähän voimistelee tällä hetkellä Deltojen eturivissä...

Voisin jatkaa tästä aiheesta vaikka millä mitalla, sillä tämmönen menettely pistää totisesti kiehumaan! En siis tarkota, etteikö mm-kisajoukkueet olis ansainnu paikkaansa, mutta kyllä me olisimme ansainneet reilun mahdollisuuden kilpailla mm-edustuksesta muiden rinnalla. Kyllä jokainen joukkuevoimistelun harrastaja tällä tasolla on tietoinen omasta tasostaan ja pystyy vertaamaan itseään muihin joukkueisiin realistisesti. Mutta koska asian puiminen näin ei auta kuitenkaan muuta kuin omaa pääkoppaa, on parempi siirtyä erääseen toiseen mieltäpainavaan asiaan.

Zirconen voimistelu-ura päättyy nyt kevään jälkeen Riken siirtyessä elämässään muihin haasteisiin. Ollaan nyt tultu siihen risteykseen, jossa joukkuevoimistelu jää menneisyyten ja tulevaisuus on avoimena. Lähemmäs kymmenen vuotta kasassa ollut zirrijengi päättää siis uransa kauden viimeiseen koitokseen eli sm-kisoihin.

Joku anonyymi oli kysynyt hyvän kysymyksen koskien sm-kilpailuja: "onks teil viel intoo harkata sm-kisoi varten ku tiätte ettei kultaa ainakaan tule?"

Tätä samaa kysymystä ollaan pohdittu joukkueen kanssa koko viime viikko, mutta tultiin siihen tulokseen, että nyt on turha märehtiä. Lähetään kilpailuihin täysin ilman tavoitteita pisteiden tai sijoituksen suhteen ja pyritään vaan tekemään loistava viimeinen suoritus ja antaa katsojille parasta Zirconea vielä viimeisen kerran. Voimisteluhan ei ole pelkkiä mitaleja ja menestystä, vaan elämäntapa ja itsensä toteuttamista, josta kuuluu nauttia täysillä! Tavoitteenamme on nauttia kilpailusuorituksen aikansaamasta adrenaliinista, kannustuksista, hikipisaroista, maton pehmeydestä ja pukujen hiostavuudesta vielä viimeisen kerran.

Sunnuntain finaalisuoritus tulee olemaan ehdottoman tunnelatautunut ja oon jo nyt takuu varma että kyyneleiltä ei voi välttyä! Rike ihmetteli jo tänään reeneissä, kun kokonaisen aikana kuulu niiskutusta, että "mitä te niiskutitte kesken ohjelman?". Meillä tuli Uimiksen kans ihan itku puseroon ku tajuttiin menevämme viimeistä kokonaista koskaan Tervahallin matolla. Voimistelusta jää kyllä ihan suunnaton kolo sydämeen, jota ei varmasti ihan helposti paikata.

Huh, tulipa maratonpostaus! Zirrimuisteloita ja jokaisen omia tuntemuksia on varmasti vielä luvassa lähipäivinä tai kisojen jälkeen (:

Helsinkiterveiset

Kerran täytyy saada jotain lukemista kansalle. Ja mullahan on aikaa, haha. Nyt tulee sitten "jotain":

Koulua on enää viikko jäljellä ennen kesäloman alkua. Sitten pakkaan kimpsut ja kamsput ja lähden Kemiin. Aika siistiä ja juhlan arvoinen asia.

Melkein puolivuotta olemista täällä takana. En juurikaan pidä kaupungista, mutta on mulla ollu aika hauskaakin. Alkuvuodesta olin Idolss-kiertueella töissä. Kuvasin niitä keikkoja isolle screenille ja yritin haastatella tähtiä. Onneksi en ole nähnyt työn tulosta, se on varmaan hirveä. Mutta oli ihan äärettömän hauskaa. Remuttiin aika lailla noin yleensä. Heittelin Kooppia karkeilla päähän ja tein Petelle pedin "roudarimökin" matolle. Kerran oltiin suorittamassa yösiirtymää Joensuusta Turkuun. Matkalla huomasin, että jaaahas, 80 km Varkauteen. Varkaudessa soittaaa hmm... Apulanta, jee. Hei tyypit...! Roudariosasto ottaa puhelua roudarigollegoilleen Varkauteen ja kohta sitä marssitaankin kuuntelemaan muutama biisi Apulantaa, vähän myös tanssitaan ja sitten matka voi taas jatkua.

Jokainen muu viikonloppu on mennyt sitten ihan huvikseen matkustellessa Suomea ympäri. On käyty vaikka missä. Pääsiäisen aikaan otin koulusta vähän lomaa ja lähdin kahdeksi viikoksi Lappiin laskettelemaan ja remuamaan. Hähää, oli tosi hauskaa. Etenkin Rovaniemellä. Siellä oli sellainen paintball -turnaus päivällä. Kaverit pelasi ja minä nautin ilmaisista tarjottavista pelien ajan, aurinko paistoi ja oli lämmin. Ei valittamista. Illalla sitten keikalle kikkailemaan ja sen jälkeen kummallista mölyämistä. Pojat lennätti salaatit ja fanipalat seinään. Eivät olleet ilmeisesti kovinkaan nälkäisiä sitten.

Mutta eipä ole tarvinnut etsiä esimerkiksi kavereita täältä Helsingistä, kun ei täällä juurikaan kerkeä aikaa viettämään. Hmm...! Ja koulussa on ollut vaan tylsää. Oon ehkä laiskin oppilas koko luokalta. En oo päässy mitään kurssia läpi, joissa on numeroarvostelu. Onneksi Kela ei ole ilmeisesti vielä kuitenkaan lakkauttanut mun opintotukea.

Vappuna olin Seinäjoella piknikillä. Vasta nyt ymmärsin vapun syvimmän olemuksen. Piknik hyvällä säällä. Miksen aiemmin ole tajunnut? Tuossa kuvassa on vappupäivän epäonnistunut lypsy-yritys Juustoportin huoltsikalla.


Jee ja sitten näin Zirrit viime maanantain mm-karsinnoissa. Oli kiva nähdä tyttöjä. Käytiin yhdessä aamu sekä iltapalalla ja hieman shoppailemassa. Illalla menin sitten yllättäen katsomaan ne kisat. Aluksi kyllä meinasin, etten mene, koska se voi olla vaikeaa ja voi tulla se paha mielikin, kun ei itse ole kilpailemassa. Mutta meninpä kumminkin. Tyttöjen ohjelma oli todella kaunis ja ihana. Ihan liikutuin. Jännitti myös tosi paljon tyttöjen puolesta. Kaikilla joukkueilla yleensä oli tosi upeita pukuja ja hyväksi hioutuneita ohjelmia. Nyt viikon päästä tullaan jonkun mahdottoman äitijengin kanssa mölisemään ja puhaltelemaan torvia sm-finaaliin. Kivaa ja se Jyväskylän halli on niin tunnelmallinen.




Kattokaas vielä, kun hankin hienot kynnet!


Nyt mun tarvii lähteä lukemaan kasvatustieteitä. Yritän päästä yliopistoon ja samalla voisi päästä hieman lähemmäs Kemiä asumaan.

Moro ja tyttöjen kirjoituksia odotellessa!