SM-kisoissa ensimmäisen kerran katsojana

Olipas jännä olla kisoissa katsomon puolella. Tuntu kuin ois oottanu sitä, kun Rike sanoo, että ''Nyt tytöt lähetään lämppään'', mutta sitä sitte ei koskaan tullukkaan. Mietittiin matkalla, että katotaankohan me nyt kisoja puolueettomina? Mutta voin kertoa, että niin ei ainakaan itselläni käynyt. Kyllä mä ootin sieltä aina niitä mun lemppareita ja pistin kädet taputtaan niille lujemmin. Oli varmaan myös outoa teille voimistelijat nähä meijät normaaleissa vaatteissa, eikä maailman paksuimmat kajaalit ja glitterit silmissä.

Kupittaa toi kyllä paljon muistoja mieleen. Ensimmäisenä tuli mieleen punkki-keila -07 ja Cailap Cup. Katsomossa just mietiskelin, kun heitin keilan suoraan yli rajan ja juoksin henkeni edestä sitä hakemaan. Miltäköhän seki on näyttäny katsomoon päin? Jos näin ois tapahtunu tänä vuonna, oisin luultavasti törmänny siihen kisakatsomoon. Mieleen pompahtaa myös hyviä muistoja, kuten Marilyn Manson -08 keilan TUL:n mestaruuskilpailut, jossa suoritukset tais mennä kuta kuinkin hyvin ja fiilis oli mitä uskomattomin.

Kun nyt oltiin tuolla katsomon puolella pystyttiin tekeen Turussa vähän muutaki, kun vaan keskittyä kisoihin. Kerranki pystyttiin nauttiin hotellin aamupalasta, kun kisa-aamuisin tuo syöminen vähän tökki, varmaan sen takia kun maha on jo siinä vaiheessa täynnä perhosia. Kaupungilla käytiin lauantain kisojen jälkeen ja kaikki tais tulla hotellille takas jokunen pussukka kädessä. Käytiin myös lauantai iltana katsomassa vähän Turun yöelämää, mutta se visiitti jäi kuitenkin lyhyeksi. Kaikki oli niin väsyneitä junamatkasta, että painuttiin hotellille nukkumaan suht. aikasin.


Mutta nyt siihen tärkeimpään, eli itse kisoihin. Kirjotan siis nyt vain omasta puolestani. 12-14 vuotiaissa pidin erityisesti Mangneeteistä. Tekeminen oli siistiä, tytöt samantasoisia, yhtäaikaisuuskin välillä hyvin täsmällistä ja heitä oli aika paljon, mikä teki ohjelmasta näyttävämmän. Myös Fosforit olivat hyviä, mutta silti ohjelmasta ei jääny paljon mieleen. Dominot Flex tekivät siististi ja omien taitotasojen mukaan. Kaikki liikkeet tehtiin täsmällisesti ja luulen, että tästä syystä kultaa tulikin.

14-16 ehdoton suosikkini oli Pippurit. Kappale on tosi ihana ja jotkut liikkeet sopivat siihen niin hyvin. Nosto varsinki nosti mun karvat pystyyn. Pippurit on kehittny musta tosi paljon, varsinki hypyt näytti paljon ilmavammilta. Fotoneiden tekeminen oli myös vakuuttavaa ja ihailen heidän taapansa heitellä keiloja, se näyttää niin luonnolliselta. Tytöt ovat tosi hyviä, mutta siihen vaikuttavaan musiikkiin ois musta saanu paremmankin ohjelman. Kuuntelin musiikin jo ennen, kun lähin kisoihin ja silloin mietin, että vähän se ohjelmaki on varmaa upea. Riken joukkueen puvusta tykkäsin ihan sikana! Oisin voinu vaikka ottaa sen itellekki, mutta hameen kans. ;) Cineran ohjelmassa tykkäsin erityisesti ohjelman lopusta ja alusta, ne oli vakuuttavat.

Sitten yli 16-vuotiaat. Miksi niin usealla on vanha ohjelma? Odotin näkeväni kunnon heittoja ja riskinottoa. Oisin halunnu tuntea, kun sydän pamppailee sillon ku nään, että väline lähtee toisesta päästä mattoa toiseen päähän kattoa hipoen. Mutta sitä tunnetta en saanu ja jäin kaipaan sitä koko kisoista. Siriuksen ohjelma oli tosi siistissä kunnossa ja voitto ansaittu, mutta silti kun katoin sitä ohjelmaa ei tuntunu siltä, että kattosin kultamitallijoukkuetta. Ampeereillä tuli paljon tiputuksia sunnuntaina, varmaan eniten mitä mää oon koskaan nähny. Olinki aivan shokissa niistä. Mutta silti saivat sunnuntaina korkeat pisteet, jota ihmettelinki hieman? Escadan jäänti neljänneksi harmittaa myös. Olisin suonut heille ehkä pronssin. Kuitenki Freyat teki hyvän suorituksen sunnuntaina ja en ihmettele, että he kiilasivat Escadan edelle.

Oli tosi mukava olla katsomassa kisoja ja keväällä tullaan varmasti uudestaan!


Cailap Cup -07 ja katastrofi suoritus Kupittaalla.

Zirrit kohti Turkua!

Viikonloppuna kisataan välinemestaruuksista Turun Kupittaalla ja pitkästä aikaa mekin päästään osallistumaan kisahumuun, tosin katsomon puolelta. Syksyn aikasempien kisatulosten perusteella on tulossa jännä kisa mitalleista melkeinpä joka sarjassa. Mahtavaa päästä näin tauon jälkeen näkemään tuttuja jumppareita ja nauttimaan elämyksellisistä ohjelmista. Tätä on kyllä odotettu! Viime ja nykyinen viikko ollaan paiskittu kokeiden parissa ja nyt voidaan vihdoin ottaa rennosti mitä parhaimmalla tavalla(:

Matkustetaan Turkuun tuttuun tapaan yötä myöten 22.34 lähtevällä junalla. Laukut on täällä päin ainakin pakattu ja nyt vain odotellaan, että kello liikkuis kohti puolta yhtätoistä. Joudutaan vaihtaan Tampereella puoli 7 aikaan junaa ja puoli 8 maissa ollaan sitten Turkusessa. Vielä ei tiedetä saadaanko huoneet jo tuollon vai pitääkö meidän pyöriä kaupungilla siihen asti, että ne vapautuu. Ei myöskään olla aivan varmoja tullaanko kattoon kisoja vielä lauantaina vai vasta sunnuntaina finaalia. Turku-viikonlopunhan pitäis sisältää myös hieman shoppailua, sillä täällä pohjosessa mahdollisuudet siihen on lähes olemattomat :D

Osa oli kyselly kommenttilaatikossa, mitä joukkueita lähdetään kannustamaan ja vastaus on tietenkin, että kaikkia! Meillä on kyllä joitain lemppareita, kuten Pippurit ja Escada, joiden ois mahtava nähdä menestyvän. Pippurit on ollu pitkään semmonen meän ystävyysjoukkue varmaan jo senkin takia, että meän valmentajat on tehny aika paljon yhteistyötä. Nyt tytöt on menny vielä keväästäkin paljon eteenpäin, joten mielenkiinnolla odotetaan mihin se riittää!

Näiden lisäks odotetaan innolla kyllä ihan jokaista joukkuetta. Ite uskon, että Fotonit tarjoaa varmasti upean kokonaisuuden. Tyttöjä on ihana kattoa, kun ovat aivan omaa luokkaansa ja notkeutta riittää. On myös jännä nähä miten Riken uudet joukkueet pärjää ja kuinka paljon ohjelma muistuttaa meidän entisiä ohjelmia, puvut oli ainaki tosi erikoiset. Kisojen jälkeen voidaan varmasti paremmin kertoa, mitkä joukkueet säväytti ja jäi mieleen. 12-14 sarjakin on ainakin mulle aika hämärän peitossa, tuntuu etten oo nähny niin pieniä pitkään aikaan. Tiedossa on varmasti jokatapauksessa huiput kisat(:

NÄHDÄÄN SIIS KUPITTAALLA!(:

Vuosi sitten välineen SM-kisoissa

Jotain uutta

Päätin kerrankin laittaa hyvissä ajoin heti kymmenen jälkeen nukkumaan. Ihan piparikshan se meni: pyörin pari tuntia sängyssä ja lopulta avasin tietokoneen.

Tässä unta odotellessa sain vihdoinkin vaihdettua blogin bannerikuvaa, sillä se on ollut mielessä jo pitkän aikaa. Voi olla, että tuo on vaan väliaikanen ja vaihdetaan kohta vähän pirtsakampi tai joulusempi tilalle, sillä onhan tuo vähän synkkä. Lotta on muokannu kuvan lukion kuvanmuokkauskurssilla, joten ajattelin, että sitä ois kiva päästä käyttämään myös täällä blogin puolella(:

Nyt lähden kokeilemaan, josko se uni sittenkin tulis silmään...

Uusi harrastus!

Noin kaks kuukautta sitten hankittiin Inkan kans salikortit. Mietittiin, että pakkohan sitä on jotaki alkaa tekee, kun koko kesä meni aikalailla löllöillessä. Ensin käytiin pelkästää vaan salilla, mutta sitte innostuttiin Body Centerin tarjoamista jumpista. Ollaan saatu nyt myös jumpille mukaan Neea, Julia ja Lottakin. Saana ja Salla siellä onki tainnu käydä jo ennen meitä.

Meillä taitaa täällä Kemissä olla aika suppea tarjonta nuissa jumpissa, mutta onneks niitä sentään vähän on. Ollaan kokeiltu steppiä, body pumppia, spinningiä, spin/pumppia, rasvanpolttoa ja bodycombattia. Neea ja Julia oli yks päivä käyny myös jogalatesissa. Ehdoton suosikki taitaa kaikilla olla bodycombatt. Siinä harjotetaan erilaisia taistelulaji liikkeitä musiikin kanssa. Se on ihan huippua ja siinä on vielä plussana seki, että saa purkaa omia aggressioita samalla hakkaamalla ilmaa. Siinä kyllä hikeä lentää ja pulssiki nousee ihan mukavasti. Jumpat on ollu kivaa vaihtelua normaaliin joukkuevoimistelun treeniin, vaikka tietenki on ollu vähän ikävä treenisalille.

Perjantaina meidän viimeinen -91, eli Helena pääsi aikuisuuden maailman täyttämällä kahdeksantoista. Hellu kutsuiki meidät jo perinteeksi muodostuneille kakkukekkereille perjantai iltana. Ruuat olivat taas ihan mahtavat ja saatiin maistaa vaikka mitä uusia kokkauksia. Helenalle vietiin lahjaks jotaki, mitä arveltiin sen tarvivan ja mitä 18-vuotais tarviikin ;)

Lauantainakin jatkettiin nuiden ruuan jämien kanssa, vaikka paikka vaihtuikin. Päätettiin pitää pyjamabileet Neean ja Tuomaksen luona. Mutta siis vaan tyttöjen kesken, koska Tuomas oli reissun päällä. Tuli katottua melkeempä kaikki kaudet vanteesta tähän saakkaa. Ajateltiinki, että ois voinu näyttää teille miltä meidän eka vanne näytti ja mihin ollaan tultu. Saatiin monesta kohdasta kunnon naurut ja viimisen kauden palkintojenjaosta muutama kyynelkin silmäkulmaan. Kello tais löydä puoli neljä, kun viimein päästiin nukkumaan. Hauskaa oli ja oli kiva olla pitkästä aikaa vaan meijän normi porukalla. :)

Voisin vielä kertoa meijän hauskasta pyöräilyreissusta Tornioon kesän viimisillä lomapäivillä. Inka, Julle, Hellu ja minä pyöräiltiin siis Tornioon ja takasin. Matkaahan kerty vähän yli 50 kilometriä ja hauskaa oli. Torniossa pysähdyspaikat oli kiinalainen ravintola ja Candy World, maailman isoin karkkikauppa. Sieltä saatiinkiin hyvät matkaeväät kotimatkalle. Matka taittu suht. nopeasti vaikka välillä meinaski tulla pieniä kolareita, kun kaikki kaivo omia karkkipussejaan innoissan, eikä kukaan tajunnu oikeen kattoa eteenpäin. Kotiin kuitenki päästiin ja saatiimpa toteutettua meijän jo yli vuosi sitten keksimä tempaus.

PS. laitoin postaukseen mukaan kuvia, jotka ei ehkä liity niin aiheeseen, mutta ne saa mut nauramaan!

Ikävä voimistelumaton tuoksua

Nyt on sitten kisakausi vihdoinki pyörähtäny käyntiin Cailap Cupilla. Vaikka oma joukkue ei enää ookaan pystyssä, täytyy silti myöntää, että ajatukset on pyöriny viime aikoina paljon jumpassa.

Oon seurannu netistä muiden joukkueiden kuulumisia ja valmistautumista ja väkisinkin on tullu semmonen tunne, että "haluittaispa itteäkin olla taas tuolla". Aina välillä ja nyt vielä useammin on iskeny ihan kamala ikävä salille, Pyynikille, Kisakallioon, yöjunaan ja jopa siihen likaseen "ravintolaan" kisahotellin vieressä Sofiassa. Kaipaan myös maton tuoksua, 5 tunnin vklptreenejä ja niiden jälkeistä voimatonta, mutta silti niin hyvää tunnetta.

Joukkuevoimistelu on aivan ainutlaatunen laji ja vastaavanlaisten kokemusten saaminen jostain muualta tuntuu lähes mahdottomalta. En usko, että mikään voi saada aikaan samanlaista tunnetta, ku mikä oli voimistellessa Marilyn Manson-keilaohjelman finaalisuoritusta tai seisoessa viimisen vapaaohjelman palkintojen jaossa. Se tunne, ku astuu matolle uudessa kisapuvussa ja pääse vihdoin näyttämään sen, mitä on monta kuukautta kotisalilla työstetty, on sanoinkuvaamaton.

Aina ensimmäiset kilpailut ei tietenkään oo menny täysin putkeen, mutta onneks näin myöhemmin niille katastrofisuorituksille pystyy jo nauramaan. Meillähän on tosiaan tullu muutama aivan täys katastrofi! Varsinkin välinekauden ekat kisat eli juurikin Cailap Cup on yleensä ollu meille kova pala:D niin ja on sitä mokailtu sm-kisoissakin...

Onneks tätä ikävää lievittämään on olemassa kaikki ne tuhannet valokuvat ja videot, joita jokaisen meidän joukkuelaisen koneet on täynnä. Omaltakin koneelta löytyy Zircone-kuvia tuhottomasti ja ne onki olleet ahkerassa käytössä viime aikoina. Oon selaillu läpi niin ulkomaanreissut ku Kisakallion leirit. Myös tän videon oon kattonu nyt useampaan kertaan. En tosin vieläkään pysty tekemään sitä ilman, että alkasin nyyhkyttää. Ajattelin linkittää sen nyt teillekin, kun joskus taidettiin sellaista lupailla. Kyseessä on siis Kefeidityttöjen tekemä mahtava video, josta suuuuri kiitos heille!

http://animoto.com/play/MLiJcE14kcvCMpGOBuSaAw

Myös Rikeä on ikävä, mutta onneks kohta nähään! (:

Syysloma

Vihdoin syysloma! Tätä on kyllä odotettu, vaikka eipä tuota koulua hirveesti muutenkaan ole. Vielä muutaman tunnin päästä pitäis kylläkin käydä pyörähtämässä koulussa, mutta sehän nyt menee vaikka puoliksi nukkuen :) Syyslomalle ei sen kummempia suunnitelmia ole, pääasia että saa vaan vähäksi aikaa unohtaa kouluhommat ja ottaa rennosti. Tosin Uimis on kylläkin lähdössä Helsinkiin, että älkää ihmetelkö jos näätte sen siellä hortoilemassa!

Normaalisti tähän aikaan vuodesta alkaa jo jännitys nousta tulevista kauden avauskisoista. Tuntuu että pelkät jumppajutut pyörii mielessä ja kaikki vapaa-aika menee paljettien ompeluun ja strassien liimaamiseen. Tämä syksy on tuntunut vähän erilaiselta. Päätettiin siis Inkan ja Julian kans keksiä joku keino, jolla päästään edes vähän takaisin voimistelun maailmaan ja niimpä katottiin kisa DVD:t läpi vuoden 2005 syksystä lähtien. Saatiin monet hyvät naurut niistä kaikista muistoista jotka palautu mieleen ohjelmia katsottaessa.

Joku tuolla oli kysellyt, että ollaanko lähössä kattomaan mitään kisoja nyt syksyllä. Minä, Uimis, Julia, Neea ja Inka (ja ehkä Salla ja Saana) ollaan siis lähdössä kattomaan SM-kisoja Turkuun. Eihän niitä nyt voi missata mistään hinnasta ja täytyyhän meijän päästä moikkamaan Rikeä! Ja tästä päästäänki siihen, että ollaan kyllä pidetty Riikkaan yhteyttä muuton jälkeen näin netin välityksellä. Vietettiin kuitenki aikaa toisten seurassa melkein joka päivä monen vuoden ajan ja toisinaan Rike tuntu enemmän kaverilta kuin valmentajalta, joten kyllä se yhteydenpito jatkuu vaikka Rike ei täällä enää asukkaan :)

Ja koska mulla ei oikeestaan oo mitään jännää kerrottavaa teille, niin te voisitte kertoa miten teillä ohjelmat sujuu? Joko välineet pysyy käsissä ja jännittääkö tulevat kisat? Ja olis myös kiva jos kommentoisitte joskus nimellä, onhan se paljon hauskempaa kuin anonyyminä oleminen :)

Black & White

Perjantaina saatiin siis vietettyä triplasynttärit onnistuneesti ilman suuremmanlaisia vahinkoja. Hauskaa riitti ja oli mukava huomata kuinka kaikki oli pukeutuneet pukukoodin mukaan. Tässä nyt muutama kuva, joista toivottavasti saa jonkinlaisen käsityksen juhlista!

Synttärisankari numero 1

Synttärisankari numero 2

Yhteisposeeraus

Julia

Neea

Uimis

Helena ja Julia mustissa

Hellu, Inka, Lotta ja Iida

Sallakin oli Kemissä ja tottakai menossa mukana!

Vähän koristeluja

Inka Juuson kanssa

Palaillaampa taas kun tapahtuu jotain. Seuraavan parin viikon aikatauluun kuuluu lähinnä kirjoituksiin lukua, yo-kuunteluita, kertauskursseja sekä muuta mukavaa. Onneksi alle kolmen viikon päästä urakka on ohi ja pääsee nauttimaan...koeviikosta. No eipä mulla onneks taida olla ku kaks koetta, joten eiköhän niistäkin selvitä. Nyt BB ja sitten unille, että jaksaa huomenna reippaana kouluun! :)

TRIPLAsynttärit!

Tänään juhlitaan jo perinteeksi muodostuneita Inkan ja Sallan synttäreitä. Tänä vuonna juhlittavia on tosin yksi enemmän, kun tyttöjen kanssa synttäreitään viettää myös Neean poikakaveri Tuomas. Kaikkien synttärithän oli oikeasti jo muutama viikko takaperin elokuun puolella, mutta koulukiireiden ja muiden esteiden takia juhlat järjestetään vasta tänään. Koska synttäribileet on ollu jo usean vuoden ajan traditiona, ei niitä voitu tietenkään jättää tänäkään vuonna välistä. Illan teemaksi päätettiin Black&White, hieman erikoisemmin tosin: sinkut pukeutuvat valkoiseen ja varatut mustaan!

Tulin juuri ite kampaajalta ja kohta pitää kiirehtiä suihkuun.Ollaan sovittu tyttöjen kans, että kuudelta ollaan kaikki Inkalla ja pukeudutaan ja laittatudutaan yhdessä, joten tässähän tulee hoppu! Nyt vielä kamera lataukseen, jotta saadaan ilta ikuistettua ja muistot talteen.

Hauskaa perjantai-iltaa ja alkavaa viikonloppua kaikille! :)

Fish&chips, Buckingham Palace, shopping and sightseeing

Kyllä täällä elossa ollaan! vielä.. Kirjotukset tosiaan lähenee kuin myös lukupaniikki ja stressi sen myötä. Viime viikot on siis menny pitkälti opiskellessa, aineita kirjoittaen ja kirjoja ahmien. Preliminäärit osu meidän koulussa tälle viikolle ja jokainen meistä kirjoittajista taisi istua preleissä kahteen kertaan, eilen ja tänään. Keskiviikkona alotettiin reaaleilla: Lotalla ja Inkalla oli vuorossa terveystieto ja mulla ja Nepsulilla yhteiskuntaoppi. Tänään sitten jatkettiin jännetuppitulehuksen kanssa kielten ja matikan parissa. Ite pääsin tuskailemaan pitkän saksan kanssa, joka ei todellakaan oo niitä helpoimpia aineita!

Nyt syskyn lähestyessä on kuitenki kiva palata vielä menneeseen kesään, joten luvassa on kuvapläjäys mun ja Lotan loppukesän Lontoon reissulta! Kuvat ei valitettavasti oo missään aikajärjestyksessä, mutta toivottavasti niistä välittyy edes pienesti se, kuinka hauska matka meillä Lotan kans oli!

Ei päästy heti meidän hotellihuoneeseen, joten päätettiin käyttää kaikki aika hyödyks ja lähdettiin vallottaan Big Cityä nähtävyyksien avulla. Päädyttiin Buckingham Palacelle ja pakollinen jumppakuvakin tuli räpsästyä. Hox, miehen ilme takana!:D

Lotta matkalla syömään fish&chipsejä iltapalaks

Toiseks viimesenä päivänä ostettiin liput sightseeing-bussiin, joka kiers lähes jokaisen kuuluisan nähtävyyden Lontoossa. Meillä sattu hyvä tuuri ja aurinko paisto kirkkaalta taivaalta koko ajan, joten bussin yläkerrassa oli kiva istuskella ja kuunnella selostusta eri nähtävyyksistä nappikuulokkeilla.

Lotta ja jättimäinen toteemipatsas British Museumissa

Se samainen fish&chips-reissu!

Lontoossa pyörii yhtä aikaa lähemmäs 30 musikaalia, joista me kerettiin kattomaan kaks. Viimesenä iltana oli vuorossa Queen-musikaali, We will rock you, joka oli aivan käsittämättömän mahtava. Kun Bohemian Rhapsody laulettiin viimisenä, oltiin molemmat Lotan kans aivan tippa linssissä.

British Museum oli aivan valtava, joten välillä piti istua alas ja lepuutella jalkoja

Siinä se fisuannos sitten on, ja oli kyllä maineensa arvoinen: todella hyvää!

Tuulisesssa undergroundissa tukka sekasin..

...eikä ne kyllä Lotallakaan pysyny ihan aloillaan! Maanalaiset tuntu aluks vähä pelottavilta, mutta loppujen lopuks liikuttiin Lotan kans niillä ku vanhat tekijät. Useimmitenhan metrot oli tupaten täynnä, joten oli tärkeää pitää omasta laukusta ja kaverista huolta(:.

Lotta Buckingham Palacen edustalla

Ja soitto kotiin!

Maha täynnä kalaa ja perunaa matkalla takaisin Royal National hotelille

Maanalaiset oli todella syvällä ja liukuportaat jatku loputtomiin!

namnam, tyytyväisenä..

British Museum, ja olikohan tää nyt se Egyptin Prinssistäki tuttu Faarao, Ramses? :D

Toinen musikaali, joka käytiin kattomassa oli The phantom of the Opera eli Oopperan kummitus. Se oli aivan erilainen teemaltaan, ku Queen-musikaali, mutta aivan yhtä upea! Ollaan katottu Lotan kans se leffa joskus aikoinaan ja lähes jokanen laulu oli tuttu, joten musikaalin seuraaminen oli entistä kivempaa. Laulajat sekä tanssijat oli aivan uskomattomia.

Odotellaan Oopperan kummituksen alkua. Oikeestihan tuolla teattereissa ei saanu kuvata, mutta onnistuttiin jotenki napsasemaan muutama valokuva.

Sfinksin muodonmuutos

Lisää pelleilyä Buckingham Palacella. Tässä ollaan kaltereiden takana:D

Kaiken kaikkiaan kuvia oli lähemmäs 400 viideltä päivältä, mutta tuossa nyt siis murto-osa.

Huomenna on luvassa synttäribileet, joten lähden nyt tästä keräileen voimia viikon viimeistä koulupäivää ja pitkää perjantai-iltaa varten!

Loppuun kuva viime viikonlopulta Lontoon sijaan täältä tylsästä, harmaasta Kemistä, kun täällä kerrankin tapahtu jotain. Launtaina oli siis Venetsialaiset, joita sää tosiaan suosi ja vettä satoi kaatamalla lähes koko päivän! :D